Teatteriarvio: Lahden kaupungintetatterin Sota ja rauha on teatraalinen tulkinta Leo Tolstoin klassikosta

Pasi Lampelan Sota ja rauha on suurten tunteiden melodraamaa.

Lahden kaupunginteatterin Sodan ja rauhan pääosissa nähdään Tapani Kalliomäki, Mikko Pörhölä ja Janna Räsänen. Tommi Mattila

Millamari Uotila

Kun klassikkoa sovitetaan uudelleen, vastassa on aina kysymys siitä, miten teos tuodaan ­nykypäivään.

Pasi Lampelan ­dramatisointi Leo Tolstoin Sota ja rauha -romaanista yllättää heti alkumetreillä. Lahden kaupunginteatterin Juhani-näyttämölle tehty sovitus on toteutukseltaan hyvin, hyvin perinteinen – epookkihenkistä puvustusta myöten. Moottoriksi on valittu ei vähempää eikä enempää kuin Tolstoin teksti.

Lopputuloksesta näkee, että Tolstoin teoksen henkeä – niin juonen dramaattisia käänteitä kuin filosofista pohdintaa yksilöstä ja yhteisöstä – on jäljitetty hartiavoimin. Ennen muuta näytelmä tuntuu kuitenkin ankkuroivan itsensä suuriin tunteisiin.

Napoleonin sotaretki

Tolstoin romaani kuvaa Napoleo­nin vuoden 1812 sotaretkeä Venäjälle sekä maan yläluokkaisten ­sukujen elämää mullistusten keskellä.

Pasi Lampela on viisaasti valinnut valtavasta hahmogalleriasta kolme päähenkilöä. Pierre Bezuhov ( Mikko Pörhölä) on onneton, omaa paikkaansa maailmassa haeskeleva mies, joka auttaa muita mutta on loputtoman ankara itseään kohtaan. Erityisesti hänen suullaan kyseenalaistetaan sodan oikeutus ja taistelun ylevyys.

Näytelmässä Bezuhovin hahmo jää kuitenkin harmittavasti pääparin eli Andrei Bolkonskin ja Natashan varjoon. Andrei ja Natasha ( Tapani Kalliomäki ja Janna Räsänen) ovat tarinan rakastavaiset, jotka ovat lähellä löytää elämänsä suunnan toisistaan, mutta sota vetää heidät erilleen.

Lampelan ohjauksessa tehoa haetaan turhautumisen karjahduksista ja tuskaisista hätähuudoista.

Mukaan poimituista hahmoista voi sanoa, että jokaisella on oma taistelunsa. Tuskaa voi paeta lähtemällä rintamalle, tuhlaamalla rahansa humputuksiin tai ottamalla myrkkyä. Keinoista jokainen tuo kuitenkin vain hetkellisen helpotuksen.

Kärsimyksen määrä saa itse asias­sa miettimään, millaista oopperaa Sodasta ja rauhasta saisikaan.

Suuria tunteita

Vaikka oopperassa ei ollakaan, tunteet ovat suuria, mittaluokaltaan melodramaattisia. Lampelan ohjauksessa tehoa haetaan turhautumisen karjahduksista ja tuskaisista hätähuudoista. Ihokarvat eivät kuitenkaan nouse pystyyn, vaan teatraalinen ote alkaa no­peasti puuduttaa.

Myös näytelmän rytmi jää mietityttämään. Tolstoin kohdalla on selvää, että kerrottavaa on paljon ja aikaa vähän – varsinkin kun esityksen kesto väliaikoineen on haluttu pitää yleisöystävällisesti kahdessa ja puolessa tunnissa. Tapahtumien juoksutukselta ei ihan vältytä, ja hetkittäin asioita joudutaan kovasti selittämään.

Monessa kohdassa näyttelijäntyö kannattelee kokonaisuutta. Mikko Pörhölän Pierressä on mukana lempeyttä, josta pidin. Janna Räsänen on virkistävän kipakka Natasha, ja Tapani Kalliomäki saa esiin viileässä, idealistisessa Andreissa tapahtuvan muutoksen.

Muista rooleista esiin pitää nostaa Aki Raiskion tragikoominen ruhtinas Bolkonski ja Saana Hyvärisen vavahduttava Maria-tytär.

Teknoa juopottelun taustalla

Kaavaa rikotaan pienillä musiikillisilla elementeillä: riehakasta juopottelua säestävällä teknojytällä ja Natashan laululla. Se alkaa avautua vasta jälkikäteen, kun luen, että kyse on Joan Baezin ja Ennio Morriconen kuolemaan tuomituille anarkisteille omistetusta laulusta Here’s to you, joka on yhdistetty ihmisoikeusliikkeeseen 1970-luvun Yhdysvalloissa. Ehkä kappale siis linkittyy siihen, miten Tolstoikaan ei säästellyt valtaa pitäviä. Tulkintoja voi olla monia.

Oikeastaan olo on aika samanlainen esityksen päätteeksikin: mihin lopulta pääsimme ja ylsikö kaari nykypäivään asti. Ehkä tyhjyyden ja vapaudettomuuden tunne tai ainainen pikavoittojen metsästys mielialalääkkeenä ja kriisin muka-tekona voisivat olla polkuja, joita pitkin katsoja pääsisi tähän hetkeen, ovathan tunteet universaaleja ja ajattomia.

Harmittavasti uhkaa käydä niin kuin nykyaikanakin usein. Viesti hautautuu teatraalisuuden alle.

Mikä ja koska?

Lahden kaupunginteatteri

Sota ja rauha

Ennakkonäytös Juhani-näyttämöllä 10.9.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka