Kuolleita | Lauri Väärä 1936–2021 – Intohimona teatteri: pienviljelijän pojasta parrasvaloihin

Teatterinjohtaja Lauri Kalevi Väärä kuoli 4.11.2021 Mikkelin keskussairaalassa. Hän oli kuollessaan 85-vuotias, syntynyt 22.10.1936 Lappeenrannassa.

Kun Lauri oli 3-vuotias, perhe osti talon Armas-isän lapsuuden kotikylästä eli Suomenniemen Suomenkylästä, josta tuli Laurille tärkeä kiintopiste läpi elämän ja eläkevuosien koti.

Isä toivoi ainoasta pojastaan urheilijaa ja opettajaa, mutta toisin kävi. Jo lapsena Lauri esitteli kylän lapsille itse tekemillään välineillä elokuvia navettasillan alla.

Nuorena hän innostui runoista, erityisesti Aleksis Kivestä, Eino Leinosta, Lauri Pohjanpäästä ja Aale Tynnistä. Lausuntaharrastus vei hänet lausuntakilpailuihin ympäri maata. Niissä hän myös menestyi.

Kansakoulunsa opettajan Selma Virtasen ehdotuksesta Lauri hakeutui opiskelemaan Joensuuhun Itä-Suomen seminaariin, missä lausunta- ja teatteriharrastus vain yltyi. Armas-isä oli toivonut, että kansakoulunopettajaksi 5 vuotta kestäneestä koulutuksesta valmistuttuaan Lauri hoitaisi kesät perhetilaa ja olisi talvet opettajana. Eihän se niin mennyt.

Lauri palasikin usein muistoissaan elämänsä avainkokemukseen siitä, miten hän liikkuvan linja-auton portailla seisten sanoi saattamaan tulleelle isälleen, että “minä haen teatterikouluun Helsinkiin”. Vuonna 1962 teatterikoulun ohjaajalinjalle valittiin kolme opiskelijaa. Lauri oli yksi heistä.

Lauri työskenteli Kotkan teatterissa kaudet 1965–1970 ohjaajana. Hän toimi teatterinjohtajana Lappeenrannassa vuosina 1971–1975 ja Kotkassa 1975–1980.

Laurin suuri nuoruuden unelma oli ollut päästä näyttelemään Kansallisteatteriin. Siellä hän olikin näyttelijänä vuodesta 1980 vuoteen 1988 työtovereinaan mm. Kyllikki Forssell, Eeva-Kaarina Volanen ja Tarmo Manni.

Vuonna 1988 Lauri aloitti Kouvolan kaupunginteatterin johtajana. Tässä työssä hän toimi eläköitymiseensä eli vuoteen 1996 asti.

Erityisesti Kotkan johtajavuosina teattereissa käytiin kovia poliittisia vääntöjä taiteellisista linjoista, ja samalla teatterinjohtajalla oli suuri taloudellinenkin vastuu. Lauri oli ylpeä siitä, että hänen johtajavuosinaan katsomot täyttyivät.

Paljon hän myös teki hyvin erilaisia rooleja draamoista operetteihin. Lauri kertoi näytelmävalinnoissa luottaneensa erityisesti “kolmeen sisareen” eli Minna Canthiin, Maria Jotuniin ja Hella Vuolijokeen.

Lauri tapasi tulevan vaimonsa Teija Sopasen 70-luvun lopulla Lappeenrannan kaupungin tarjoamalla illallisella. Tuolloin kaupungissa asunut kirjailija Laila Hietamies, myöhemmin Hirvisaari, molempien ystävä, päätti kokeilla Amorin taitojaan. Hän järjesti Laurin ja Teijan istumaan vierekkäin.

Ja siitä se alkoi, yli 31 yhteiseen vuoteen johtanut avioliitto, joka päättyi vasta Teijan kuolemaan 2011. Teatterin lisäksi Lauria ja Teijaa yhdistivät kesämökki ja Laurin kotitalo Suomenniemellä sekä sienet ja kissat. Elokuun 10. päivänä juhlittiin vuodesta toiseen Laurin nimipäiviä. Niille kutsuttiin kyläläisiä, sukulaisia ja työtovereita läheltä ja kaukaa.

Rakas intohimo, erityisesti eläkevuosina, Laurille oli harrastajateattereiden ohjaaminen. Hän ohjasi näytelmiä ainakin Suomenniemen, Lemin, Mäntyharjun, Ristiinan ja Mäntsälän nuorisoseuroille. Suomenniemellä hän ohjasi 33 näytelmää, parhaimmillaan yleisöä saapui pääkaupunkiseudulta asti.

Vaikka Lauri osasi olla ankara ja tarkka ohjaaja, hän oli harrastajia kohtaan kannustava. Pienen pitäjän nuorisoseuratalon penkit täyttyivät vuodesta toiseen, hauskoja muistoja karttui, käsitykset taiteesta – ja elämästäkin – avartuivat. Lauri järjesti 80-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi jäähyväisnäytäntönsä Suomenniemen nuorisoseuratalossa.

Erityisesti viimeisinä vuosina myös Suomenniemen kirkko ja seurakunta tulivat Laurille rakkaiksi. Hän iloitsi siitä, että pystyi laulamaan mukana tuttuja virsiä. Eikä hän ujostellut ojentaa pappejakaan siitä, miten suuressa tilassa tulee artikuloida.

Laurilla todettiin 2014 Alzheimerin tauti. Hän puhui siitä avoimesti ja toivoi, että kotitalon vieraat esittelisivät itsensä, vaikka moneen kertaankin. Viimeisinä vuosinaan hän kokosi kotitaloonsa kymmenittäin kehystettyjä valokuvia ja muuta elämäänsä liittynyttä kuva-aineistoa. Muistaakseen ja muistellakseen.

Muistamme Laurin intohimoisena teatterin ystävänä, joka osasi jakaa osaamistaan, mutta myös ottaa oman tilansa pienillä ja suurilla näyttämöillä.

Liisa Jääskeläinen ja Seija Väärä

Kirjoittajat ovat Lauri Väärän sisarentytär ja kummityttö.

Mainos: Kouvolan Sanomat

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka