Kuolleita | Arto Kokko 1945–2022 – Toimitusjohtaja ja "mister squash"

Toimitusjohtaja Arto Kokko on poissa. Neljä kertaa hän selätti syöpätaudin kaksikymmentä vuotta kestäneen kamppailun aikana, mutta tammikuussa puhjennut keuhkosyöpä oli liikaa.

Tiistaina 29. maaliskuuta kotona oleminen kävi mahdottomaksi ja Arto siirtyi Sirpa-puolison saattelemana terveyskeskuksen saattohoito-osastolle, jossa hän aamuyöllä 2. huhtikuuta vaipui ikiuneen.

Artosta kertoo paljon, että vain kolme päivää aikaisemmin hän osallistui ystävänsä, eversti Ilmari Hurmerinnan hautajaisiin huolimatta siitä, että liikkuminen oli äärimmäisen vaikeaa.

”Lupasin Ilmarille olla mukana hänen hautajaisissaan”, kuittasi Arto Sirpa-puolison ehdotuksen olla vain hengessä mukana, ja asia oli loppuun käsitelty. Artolle ystävä oli ystävä ja lupaus oli lupaus.

Arto oli niitä miehiä, jotka tekevät työntämättä itseään esiin. Hänen panoksensa oli valtava kaikessa, missä hän oli mukana ja sitä myös arvostettiin. Siitä osoituksena ovat Romukeskus Oy:n kunniapuheenjohtajuus sekä kunniajäsenyydet Suomen romukauppiaiden liitossa, Kouvolan nuorkauppakamarissa ja Kouvolan liikemiesyhdistyksessä.

Lähellä hänen sydäntään oli myös Mannerheim-ristin ritarien säätiö, johon hän tutustui isä-Lassin ”autokuskina”, mutta joka veti hänet pian mukaan myös toimintaan aina näihin päiviin asti – viimeksi kuluneet vuodet varapuheenjohtajana. Kaikkiaan kuusi kertaa hän oli myös linnan juhlissa isän tukena ja saattajana.

Arton polku ei aina ollut suora ja tasainen. Tosin juuri ne mutkat, joita ei olisi halunnut lainkaan kiertää, osoittautuvat usein jälkeenpäin juuri niiksi, jotka oli tarkoituskin kiertää.

Ravintolakoulusta ei löytynyt ammattia, mutta vaimo löytyi Kymen Kartanon henkilökunnan pikkujouluista, jossa hän tapasi Sirpan. Arto sai tukipilarin, joka on kestänyt tuulissa ja tuiskuissa.

Syntyivät lapset Pia-Riina, Ullamari ja Juha-Miikka ja sitten lapsenlapset, joilla oli ukin sydämessä suuri paikka. Kauppa-opiston kautta urkeni ura isä-Lassin Teollisuuspurku Oy:n toimitusjohtajana ja osaomistajana, kunnes tuskallinen konkurssi 1990-luvun lamavuosina vei kaiken, mutta siitäkin hän Sirpan kanssa yhdessä selvisi. Syntyi Värimetalli Oy, jota Arto johti, kunnes sairaus pakotti vuonna 2002 jättämään säännöllisen päivätyön.

Artosta ei voi puhua ilman squashia. Hän oli alusta asti mukana vuonna 1977 Kouvolaan rantautuneessa lajissa, eikä vain pelaajana, vaan myös taustavoimissa viemässä uutta lajia eteenpäin. Arto oli Kouvolan ”mister Squash”, joka oman pelitaidon karttuessa alkoi myös innostaa ja valmentaa nuorta väkeä lajin pariin.

Koska Arto halusi viettää aikaa myös omien lastensa kanssa, kiireinen mies vei Pia-Riinan, Ullamarin ja Juha-Miikan usein mukanaan hallille, jossa oli mukava seikkailla isän pelatessa tai valmentaessa. Oma pelaaminen kuntoilumielessä jatkui ikämiesvuosiin asti ja Arto houkutteli myös ikätovereitaan huolehtimaan kunnostaan järjestämällä senioriturnauksia ja sun muuta yhteistä meininkiä.

Kun nivelrikko pakotti ripustamaan omat pelitossut naulaan, vaihtui lajiksi golf, mutta siinäkään Arto ei tyytynyt vain pelaamaan jonon jatkona, vaan masinoi ”Kultainen maila”-turnauksen, johon porukka kokoontui viettämään mukavia hetkiä yhdessä.

Suotta ei Artolle ole myönnetty Suomen Liikunnan ja Urheilun kultaista ansiomerkkiä tunnustuksena liikunnan ja urheilun kansalaistoiminnan hyväksi tehdystä työstä.

Arto oli myös hyvä kirjoittaja. Hän kirjoitti Squash-seuran 25-vuotishistoriikin ja oli mukana monissa muissakin kirjoitustöissä. Mutta ennen kaikkea hän oli loistava piirtäjä, josta olisi voinut tulla huippuluokan graafikko tai pilapiirtäjä.

Hän piirsi aina kun mahdollista – myös sairauden viimeisinä päivinä. Kirjekuoret, paperilaput, lehtien reunukset täyttyivät kuvista – kunnes kynä ei enää pysynyt mestarin kädessä. Katselin niitä ja möhkäle kohosi kurkkuun.

Mitä mietit niitä piirtäessäsi, sinä lapsuus- ja nuoruusvuosieni paras kaverini, joka opetit minuakin vetäisemään muutamalla viivalla Masin, Vikin ja kersantti Ärjylän.

”Kiitämme sinua, kun annoit ideasi, piirustustaitosi ja kontaktisi lottakahvilaprojektiimme”, kirjoitti Artolle viime kesänä Lottaperinneyhdistyksen hallitus. Rivien välit kertovat paljon aikaan saaneesta, isänmaata rakastaneesta vaatimattomasta miehestä, joka oli ystävällinen, kohtelias ja aina valmis auttamaan.

Sakari Viinikainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka