Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sana sunnuntaiksi | Sivistys alkaa lähimmäisenrakkaudesta

Margaret Meadiin, yhdysvaltalaiseen antropologiin, on liitetty seuraavanlainen kertomus.

Eräällä luennolla opiskelija oli kysynyt Meadilta mikä hänen mielestään on sivistyksen varhaisin merkki. Meadin mukaan ensimmäinen tällainen merkki muinaisessa kulttuurissa oli murtunut ja parantunut reisiluu.

Opiskelija oli vastauksesta ymmällään. Saviruukkujen tekemisen, kalastusvälineiden kehittämisen tai tulentekovälineiden keksimisen sijasta kulttuurintutkijan vastaus olikin ollut jotakin aivan muuta.

Mead perusteli vastauksensa selittäen, että eläinkunnassa murtunut luu merkitsi varmaa kuolemaa. Vakavasti loukkaantunut ei voinut paeta vaaraa, eikä ruokkia itseään. Jalkansa murtanut eläin ei yksinkertaisesti pysynyt hengissä niin kauan, että luu olisi ehtinyt parantua.

Parantunut luu sen sijaan oli merkki siitä, että loukkaantuneesta oli pidetty huolta. Joku oli sitonut haavan, vienyt turvaan, ruokkinut ja hoitanut kunnes loukkaantunut oli taas pystynyt huolehtimaan itsestään.

Meadin mukaan sivistys alkoi siis toisten auttamisesta. Voisi jopa sanoa, että lähimmäisenrakkaudesta.

En tiedä onko tällainen keskustelu opiskelijan ja Meadin välillä todella joskus käyty, mutta mielestäni sillä ei ole väliäkään. Suurempi merkitys on kertomuksen sisällöllä – sillä, että me ihmiset kehitymme silloin kun autamme toisiamme.

Olemme parhaimmillamme silloin kun käyttäydymme epäitsekkäästi. Ja kristillisestä näkökulmasta silloin myös täytämme taivaallisen Isämme tahdon. Rakastamme lähimmäisiämme, pidämme toisistamme huolta.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on täydellisen epäitsekästä. Hän on pitänyt meistä huolta, niin että meillä olisi mahdollisuus elämään.

Jumalan rakkaus osoittaa meille, kuinka tärkeitä me hänelle olemme. Ja jos hän voi rakastaa meistä jokaista, voimme mekin edes pyrkiä samaan.

Sillä olemme parhaimmillamme silloin, kun autamme toisiamme.

Helena Lorentz

Kirjoittaja on seurakuntapastori Anjalankosken seurakunnassa.

Sallitko sijaintitiedon käytön?

Mediatalo Keskisuomalainen voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua mainontaa. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin.