Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Iitissä kasvanut Päivi Liski on ehdolla Runeberg-palkinnon saajaksi

Päivi Liski varoo saarnaamasta, mutta novelleissa on puheenvuoro eläinten ja luonnon puolesta.

Erään kanan tarina on helsinkiläisen, iittiläislähtöisen opettajan ja kustannustoimittajan Päivi Liskin esikoisteos. Sen yksitoista novellia tarttuu tarkoin ja herättelevin huomioin ihmisten ja eläinten elämien arkisiin hetkiin.

Nyt Liski on ehdolla Runeberg-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Liski osallistui kauan sitten pariin novellikilpailuun, ja kirjoitukset julkaistiinkin kilpailuantologioissa. Se oli sysäys novellien suuntaan. Joitakin vuosia sitten hän kirjoitti ensimmäisiä luonnoksia teoksensa ensimmäisistä eläintarinoista.

– Siitä saattaa hyvinkin olla jo kymmenen vuotta. Olen pikkuhiljaa päivätyön ohessa työstänyt novelleja eteenpäin.

Oikea mitta

Kirjoittajan mukaan teoksesta tuli novellikokoelma, koska se on näiden tekstien ainoa oikea mitta. Eikä yhdestäkään tarinasta olisi saanut romaania.

Yhdessä isä kutsuu Maria Mauriksi ja pakottaa ampumaan haulikolla. Marjun arki nyrjähtää matolle kaatuneesta kahvista. Silja ulkoiluttaa pelkkää remmiä Niilon kuoltua.

Katariina vaappui sisälle Kalle jäljessään. Kevättä, minä ajattelin ja tartuin jälleen talikkoon mutta kun jokin tumma vilahti ikkunan ohi ja pihalta kuului rääkäisy, menin ulos. Parvi oli hajonnut pitkin kinoksia ja ainoastaan punainen heltta paljasti lumeen maastoutuneen kanan.

Tausta maalla

Päivi Liski on alkujaan kotoisin Iitistä Kouvolan seudulla, ja tuntee maalaiselämän. Muutoin noin perinpohjaista tekstiä ei voisi kirjoittaa. Hänen mukaansa hahmot ja kokonaisuus on pitänyt novelleissa miettiä jokaisen tarinan kohdalla uusiksi.

Kirjoittaja käyttää paljon muistivihkoja, joita hän aikoo hyödyntää myös suunnittelemassaan romaanissa. Sitä hän ei aio kirjoittaa työn ohessa eikä ilman apurahaa.

– Kreikassa myydään vihkoja, joissa on aakkoset. Ehkä ne on suunniteltu koululaisille, mutta olen alkanut ostamaan niitä romaania varten, jotta pystyn tekemään muistiinpanot aakkosjärjestykseen.

Liski ei paljasta tulevasta muuta kuin sen, että myös romaanissa käydään läpi ihmisen ja eläimen suhdetta. Teos sijoittuu Kreikkaan. Sen lisäksi hän kirjoittaa luovan kirjoittamisen opasta, joka valmistuu pikkuhiljaa päivätyön ohessa.

Joona ei vastannut, vaan katsoi yhä ikkunaa, jossa isä ja äiti huokailivat toisiinsa kietoutuneina. Alavatsaan meni jokin. Se tuntui erilaiselta kuin velli, sillä se kihelmöi ja kasvoi ja kun painoin pimppikumpua se virtasi sormenpäihin ja niveliin ja kaulaa pitkin ylös kasvoihin. Tuliko virta patsaasta?

Ei pidä saarnata

Novellikokoelmaan päätyi yksitoista kertomusta ja pois karsiutui vain yksi tarina. Senkin Liski kertoo kaivaneensa naftaliinista.

– Senhän voisi julkaista vaikka jossain lehdessä.

Kirjailijan saaman palautteen mukaan monenlaiset ihmiset ovat löytäneet novellit. Kiittelijöissä on kirjallisuusihmisiä, ja niitä, jotka eivät harrasta kirjallisuutta. Jotkut taas eivät tykkää tyylistä.

– Toivoisin, että tulevaisuudessa eläimiä ruvettaisiin kohtelemaan eettisemmin ja lajityypilliset tarpeet huomioon ottaen. Esimerkiksi turkistarhauksen voisi lopettaa, koska sitä ei tarvita enää mihinkään. Ja se on kaikin tavoin epäeettistä. Samoin kosmetiikan eläinkokeet voisi lopettaa.

Näitä Liskille tärkeitä aatteellisia aiheita novelleissa ei käsitellä suoraan.

– Piti mennä novelli edellä ja varoa, ettei ala saarnata.

Eini levitti kätensä ja sanoi: ”Niinku näette, ei ikkunoita. Siat sai nähdä päivänvalon vain kerran elämässään, ennen kuolemaa.”

Osa luontoa

Päivi Liski on mieltynyt japanilaisiin pieniin pystykorviin shiba inuihin ja haaveilee hankkivansa niitä joskus kaksi. Hän miettii paljon ihmisen suhdetta toislajisiin eläimiin ja luontoon.

– Se näyttäytyy vähän merkillisenä, ihan kuin luonto olisi jotain erillistä.

Hän ajattelee, että ihminen on osa luontoa ja kaikki ympärillämme on luontoa tai ainakin jollakin tapaa luonnosta peräisin.

– Eli luonnonsuojelun vastustaminen on järjetöntä, koska samalla siinä vastustetaan meidän itsemme suojelua, hän sanoo.

Kotoisa Kreikka

Novellistille merkityksellisin luonto löytyy Kreikasta, jonka saaristossa hän on viettänyt välillä pitkiäkin aikoja. Hän kertoo erään kerran ystävänsä soittaneen hänen juuri ollessaan siellä.

– Hän sanoi, että kuulostat tosi onnelliselta, kun elät siellä hyvää lajityypillistä elämää. Ei meitä ihmisiä ole suunniteltu asumaan yksin kerrostaloissa, vaan kulkemaan laumassa luonnossa.

Liskin tapa olla maailmassa on havainnoiva, eräänlainen tarkkailijan rooli. Hän myöntää olevansa siinä koko ajan.

– Näen kaikenlaista mielenkiintoista jatkuvasti ympärillä. Siitä sitten osa suodattuu kirjoittamiseen.

Lopulta sain maaniteltua Niilon ojentamaan tassun. Antura oli litistynyt kuin sen yli olisi ajettu. Sadepisarat valuivat ikkunalasia alas ja metsä heijastui niihin kuin niiden sisällä olisi ollut toisia metsiä.

Kursiivilla katkelmia Liskin novelleista.