Varusmiespalveluksen suorittaminen on ollut Hilla Heimalan pitkäaikainen haave. Heimala haluaa päästä lääkintämieheksi ja suorittaa C-ajokortin palveluksen aikana.
Kouvolalaisella Hilla Heimalalla, 21, on takanaan runsas kuukausi asepalvelusta. Hän astui Karjalan prikaatin portista sisään tammikuun alussa.
Viikkojen aikana Heimala on oppinut paljon: ampumista, suunnistusta, erilaisia käskyjä ja vartiomiehenä toimimista. Hän sanoo sopeutuneensa uuteen elämäntilanteeseen yllättävän hyvin.
– Nyt olemme olleet melkein kaksi viikkoa kiinni täällä. Ensin se kuulosti pitkältä ajalta, mutta nopeasti se kyllä menee.
Varusmiespalveluksen suorittaminen oli Heimalan pitkäaikainen haave. Hän muistaa puhuneensa siitä kavereilleen yläasteelta asti.
– Aluksi palvelus jännitti, mutta sitten ajattelin, että vanhempana jää harmittamaan, jos ei edes yritä.
Heimalan lähipiirissä ei ole vapaaehtoista asepalvelusta suorittaneita. Ystävät ovat kuitenkin kannustaneet häntä. Heimala toteaa, että moni nainen on suorittanut vapaaehtoisen asepalveluksen Suomessa.
Puolustusvoimien sivuilla kerrotaan, että reserviin siirtyneiden naisten määrä on ollut kasvussa vuodesta 2009 lukien. Viime vuonna Puolustusvoimista ja Rajavartiolaitoksesta koulutettujen vapaaehtoisten naisten määrä oli ensimmäistä kertaa yli tuhat. Karjalan prikaatissa palveluksen aloitti tammikuussa noin 2 100 alokasta, joista naisia oli 55.
"Minäkin haluan puolustaa maata"
Mielakassa asuva Heimala haki asepalvelukseen viime vuoden alussa. Asiaan vaikutti helmikuussa 2022 alkanut Ukrainan sota, joka lisäsi Heimalan motivaatiota entisestään.
– Se sai vielä enemmän ajattelemaan, että kyllä minäkin haluan puolustaa maata.
Joulukuussa 2022 kotiutuneiden varusmiesten maanpuolustustahto oli ennätyksellisen korkealla tasolla. Puolustusvoimien mukaan sota Ukrainassa on lisännyt varusmiesten palvelusmotivaatiota ja tahtoa puolustaa maataan.
Heimala seurasi sodan tapahtumia sen alkuvaiheessa, mutta sittemmin seuraaminen jäänyt vähemmälle. Videot sodasta ovat saaneet hänet mietteliääksi.
– Onhan se kamalaa. Toivon, ettei Suomen ikinä tarvitse sotia ketään vastaan.
Heimalan mukaan tilanteita harjoitellaan aidonoloisesti Karjalan prikaatissa. Hän sanoo saaneensa harjoituksista paljon irti.
– Metsäleirillä keskitymme siihen, että jos vihollinen tulisi oikeasti. Käyttäydymme sen mukaan: ei voi vaikkapa liikkua taskulampun valossa keskellä yötä.
Tavoite päästä lääkintämieheksi
Heimalalla on lähihoitajan koulutus. Tällä hetkellä hän opiskelee sairaanhoitajaksi LAB-ammattikorkeakoulussa Lahdessa.
Armeijassa Heimala haluaa saada lisää kokemusta ja oppia uutta. Hänen tavoitteensa on päästä lääkintämieskuljettajaksi.
Silloin hän suorittaisi C-luokan ajokortin palveluksen aikana.
– Lääkintämiehistä valitaan vain yksi, joka saa C-kortin. Jää nähtäväksi, kuka sen saa.
Heimalalla on tällä hetkellä menossa peruskoulutuskausi eli p-kausi. Erityistehtäviin, kuten lääkintämieheksi, siirrytään sen jälkeen. Lääkintämiehen palvelusaika on yhdeksän kuukautta. Jos Heimala koulutetaan myös kuljettajaksi, palvelusaika pitenee noin vuoteen.
Varusmiespalveluksen jälkeen Heimala jatkaa opintonsa loppuun. Häneltä puuttuu tutkinnosta vielä opinnäytetyö ja muutama harjoittelujakso. Hän on tehnyt sijaisuuksia tehostetun palveluasumisen yksikössä sekä muutaman vuoron kirurgian vuodeosastolla Kymenlaakson keskussairaalassa.
Fyysinen rasitus vie voimat
Varusmiespalvelus on ollut suurin piirtein sellaista kuin Heimala odotti. Hän osasi odottaa fyysistä rasitusta, mutta sen rankkuus on hieman yllättänyt.
– Olemme marssineet aika paljon ampumaradalle ja metsään. Mutta ei ole ollut mitään ylitsepääsemätöntä.
Heimala sanoo, että pelkkä marssiminen ei sinällään olisi ongelma. Se on kuitenkin tavallista kävelyä raskaampaa, kun päällä on useita kiloja painava taisteluliivi. Mukana kulkevat muun muassa kaasunaamari, aseen lippaat ja kuulosuojaimet.
Heimala valmistautui varusmiespalvelukseen käymällä kuntosalilla ja lenkkeilemällä. Vekaranjärvellä hän ei ole vielä käynyt kuntosalilla.
Ensimmäisinä viikkoina liikkuminen kasarmialueella oli rajoitettua. Nyt Heimala voisi jo mennä salille, mutta väsymys on vienyt iltaisin voiton. Näin kävi esimerkiksi ensimmäisen metsäleirin jälkeen.
– Kun pääsimme metsästä pois, kalustot oli huollettu ja iltavapaat alkoivat, me kaikki kävimme nukkumaan.
Heimala on joutunut käymään varuskuntasairaalassa, sillä hän oli kuumeessa kolmannella palvelusviikollaan. Sen jälkeen hän ehti jo parantua, mutta metsäleirin jälkeen olo oli jälleen puolikuntoinen.
– Tuntuu, että täällä varuskunnassa on flunssaa koko ajan.
Yhteistuvassa on mukavaa
Karjalan prikaatissa on ollut vuodesta 2020 lähtien käynnissä kokeilu, jossa nais- ja miespuoliset varusmiehet majoittuvat samoissa tuvissa. Yhteistupien käyttö on vapaaehtoista sekä nais- että miespuolisille varusmiehille. Suostumus kysytään ennen varusmiespalveluksen aloittamista.
Yhteistuvassa asuminen mietitytti Hilla Heimalaa aluksi, mutta lopulta suostuminen oli selkeä valinta.
– Kuitenkin teltoissa olemme sitten sekaisin, miehet ja naiset, hän perustelee.
Palveluksen alussa Heimala oli jonkin aikaa naisille tarkoitetussa tuvassa kahdestaan toisen naisen kanssa. Kun tämä muutti toiseen yksikköön, Heimala siirtyi mielellään sekatupaan. Hänen tuvassaan on myös toinen nainen, alikersantti.
– Olen tykännyt olla siellä, kaikki ovat tosi mukavia. Siellä oleminen on ihan normaalia.