Tämän sunnuntain evankeliumissa Jeesus kuvaa itseään Elämän leiväksi. Sanapari, jossa on kaksi arkista ja tuttua sanaa: elämä ja leipä. Ehkä hän valitsi vertaukseksi juuri leivän, koska leipäsiä söivät kaikki, myös köyhät.
Jauhoista ja vedestä tehdään maailman köyhimmissä kolkissa joskus se ainoa suuhun laitettava, jolla vatsat yritetään täyttää. Hyvä, että elämän leipä eikä elämän pihvi.
Sanat ”Minä olen elämän leipä” saavat minut muistamaan, että Jeesus oli valmis murrettavaksi, kuten leipä. Siksi minulla ei ole hätää, ei eläessä eikä kuollessa.
Jeesus puhuu myös nälästä ja janosta: ”Sille, joka tulee minun luokseni ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.”
Tiedän, mitä tuo minulle tarkoittaa. Se on täyttymyksen kokemus, jota ei oikein voi selittää. Syvä rauha. Olotila, jossa ei ole sietämätöntä nälkää tai janoa.
Kai sitä voi kuvata myös kotiin pääsemisenä. Ei tarvitse etsiä jotakin, joka asettaisi minut kohdilleen elämässä.
Tämän peruskokemuksen päällä voi sitten rauhassa tuntea kaikkia mahdollisia tunteita, levottomuudesta riemuun. Ja olla turvassa nälissään ja janoissaan eri elämän asioiden suhteen.
Jeesus kuvaa kauniin konkreettisesti, mitä elämä hänen kanssaan on. Kun syömme ja juomme, ruoka ja juoma sulautuu täysin kehoomme. Kun Jeesus kuvaa itseään leiväksi ja eläväksi vedeksi, hän kertoo, että sama tapahtuu hänen suhteensa.
Hän tulee meihin, ja pitää meidät hengissä. Tässä hän kuvaa hengellistä hengissä pysymistä, tai oletan niin, mutta elossa pysyminenkin on kyllä muutenkin Jumalan varassa.
Ideologia ei täytä vatsaa, mutta elävä persoona täyttää. Jumala on Elämä. Häntä voi syödä ja juoda, ja se tuottaa Elämää joka soluuni, mieleeni ja henkeeni. Tämä on mysteeri, joka ei aukea järjelle, mutta sydämelle se aukeaa.
Elämän leipä = perillä kotona olemisen leipä, rakastettuna olemisen leipä, yhdeksi tulemisen leipä.
Mia Räty
Kirjoittaja on yhteisten erityistyöalojen päällikkö, perheneuvoja ja työnohjaaja Kouvolan seurakuntayhtymässä.