Sana sunnuntaiksi | Mitä minun sydämeni kaipaa?

Vuosi vuodelta enemmän kaipaan talven selän taittumista. Rakastan kaikkia vuodenaikoja, mutta erityisellä tavalla kevättalven hangen valoa tulvivaa raikkautta, hiljaista luonnon odotusta, auringon valon viivähtävää lämpömaistiaista.

Valo tunkeutuu kaikkialle. Myös kotikirkkoni ikkunoista se paistaa, etsien tiensä aina kaipaavan sydämeni ovelle asti.

Päästänkö sen sisään? Mitä sitten tapahtuu? Valo herättää toivon. On kynttilänpäivän saarnan aika.

Äskettäin myös Maan suola -julkaisun henkilöhaastattelusarjan vieras Mikael Jungner pohti Janne Villan kanssa toivon teemaa.

Kirkkoon vielä hetken kuulumaton toimitusjohtaja Mikael Jungner tunnustaa elävänsä toivossa. Hän ei ole uskovainen vaan ”toivovainen”, jonka toivo ulottuu jopa kirkkoon asti.

– Minulla on intuitio, että kirkon piirissä on hyvin kehittynyttä ajattelua, jolla olisi annettavaa laajemmin aika monelle porukan ulkopuolisellekin.

Mikael Jungnerilla ei ole vahvaa tunnetta tai uskoa siitä, että Jumala on olemassa. Hänellä on silti toivonkipinä, että Jumala olisi olemassa, sillä se tekisi maailmasta paremman paikan. Jumalaton maailma olisi ankeampi.

Jungner tekee hyviä kysymyksiä: Minkä takia oman uskon pitäisi olla ainoa polku kirkkoon tai kristittyjen yhteyteen? Miksei se tie voisi olla myös toivo? Miten uskon ja toivon voi edes erottaa toisistaan?

– Toivovaisuus on kaipuuta hyvyyteen niin kuin uskokin.

Kynttilänpäivän Raamatunkertomuksen päähenkilö Simeon uskoi, mutta ei lakannut toivomasta.

Lopulta hänen kaipaukseensa vastattiin. Ei enää etäältä, yksin kuuliaisen uskon tekoina, vaan yhtä aikaa läheltä, käsin kosketeltavana, sylissä silmiin katsovana. Jumalan rakkauden lahjana sydämessä. Valona, joka loistaa koko maailmalle. Toivona, joka lohduttaa. Jeesuksena.

Sydämen kaipaukselle ei aina löydy oikeita sanoja. Sitä on vaikea vangita. Se on tunne. Se on kuin kevään ensi kosketus. Ohikiitävä hetki, mutta varma lupaus: kevät koittaa!

”Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa,

tyyneksi lämpimäksi liekki luo.

Valaiset pimeän, voit pelot poistaa.

Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo.” (Vk 600:3)

Arto Helle

Valkealan kirkkoherra

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka