Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sana sunnuntaiksi | Mikä paasto?!

Paastonaika alkaa laskiaisena. Se on odotuksen ja valmistautumisen aikaa. Paastonaikaa voisi kuvailla myös matkaksi laskiaisesta palmusunnuntaihin, hiljaiseen viikkoon ja pääsiäisen iloon.

Meillä ei juurikaan enää ole paastoperinnettä, että luopuisimme jostakin ruuista tai turhista asioista ja eläisimme vaatimattomammin. Usein sellainen jääkin aika ulkokohtaiseksi, jos mietimme vain, mistä voisimme luopua, emmekä miksi sen tekisimme. Voisi toisaalta tehdä hyvää tarkastella ja tutkiskella itseämme ja tapaamme elää ja olla muiden ihmisten kanssa.

Tulee mieleen, että olisi kyllä jotakin, josta voisimme luopua. Nimittäin itsekkyydestämme ja omien etujemme ajamisesta. Tämä koskee niin uskonnollista kuin muutakin elämää. Mitä jos paastoaisimme oikeassa olemisesta, muiden yläpuolelle asettumisesta, itsemme ja mielipiteidemme korostamisesta.

Raamatussa on paljon viisauksia. Jesajan kirjassa pureudutaan paaston ytimeen aika pistämättömällä tavalla.

Kun ihmiset pyytävät Jumalaa huomaamaan oman erinomaisuutensa oikeudenmukaisuuden saralla, tämä vastaa: ”Paastopäivänäkin te ajatte omia etujanne, te ahdistatte niitä, jotka raatavat puolestanne. Riitaa ja katkeruutta teidän paastonne tuottaa, raakoja nyrkiniskuja. Te ette enää pidä sellaista paastoa, joka kantaa rukoukset taivaisiin.”

Sitten tulevat ohjeet, joiden mukaan meidän elämämme pitäisi rakentua, ei vain paastonaikana, vaan 365 päivää vuodessa: ”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”

Siinäpä meille haastetta kerrakseen. Uskallammeko katsoa itseämme rehellisesti? Olemmeko vapauttamassa ja tukemassa toisiamme? Kohtelemmeko lähimmäistä, niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan? Toisin sanoen: elämmekö rakkaudellisesti?

Rakkaudessa ihminen ei ajattele vain itseään vaan sitä, mikä on parasta kaikille. Miten jokainen voisi kokea olevansa hyväksytty ja arvokas. Se on vaikea tavoite, emmekä pysty sitä koskaan täysin täyttämään. Mutta Jumala toimii näin suhteessa meihin ihmisiin. Hänen rakkautensa meihin on ääretön ja päättymätön.

Saija Sarkasuo

Valkealan seurakunnan pappi

Sallitko sijaintitiedon käytön?

Mediatalo Keskisuomalainen voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua mainontaa. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin.