Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Kuolleita | Carre Pohjola 1939–2022: "Hullun rumpalin" soittoura alkoi Kouvolassa 1960-luvulla

Artjärvellä syntynyt ja Kouvolan ja Lahden seuduilla suurimman osan elämästään asunut Kari ”Carre” Pohjola poistui tästä maailmasta 7.6.2022, vain viisi päivää ennen 83-vuotispäiväänsä.

Carre Pohjola on tuttu nimi kaikille, jotka ovat olleet tekemisissä lahtelaisen tanssimusiikin kanssa. Hänen punaisena liehuvat hiuksensa ja rehevä partansa olivat tuttu näky tanssilavoilla ympäri Suomen, kun hän 1960- ja 70-luvuilla hauskuutti yleisöä hullun rumpalin show'llaan.

Muusikon uransa Carre aloitti Kouvolassa 1965 toimiessaan myymälänhoitajana paikallisessa musiikkiliikkeessä. Sieltä hän osti itselleen rummut sekä Buddy Richin rumpukoulun, vuokrasi harjoituskämpän Koriantien varrelta ja alkoi treenata.

Määrätietoisella harjoittelulla hän kehitti itselleen pikavauhtia riittävät taidot rumpalina ja sai paikan raketin lailla suosioon nousseen tangolaulaja Esko Rahkosen taustaorkesterissa.

Koska Carre oli synnynnäinen showmies, hänen persoonaansa hyödynnettiin heti Rahkosen keikkamainoksissakin. Niihin lisättiin ylimääräinen lause: ”Mukana myös hullu rumpali Carre”.

Kesällä 1967 Rahkonen irtautui kuusankoskelaisen Ajanviihde-ohjelmatoimiston listoilta ja muutti Lahteen. Samaan omakotitaloon muutti myös Carre Pohjolan kuusihenkinen perhe.

Carren ilmiö mäistä monitaitoisuutta kuvaa hyvin se, että rumpalin ja showmiehen roolin lisäksi hän hoiti myös talonmiehen tehtävät, ajoi keikka-autoa, huolehti bändin soittajien veroilmoituksista ja kirjoitti laulujen sanoituksia.

Myöhemmin hän jatkoi vielä rumpalina erilaisissa kokoonpanoissa, mutta alkoi sittemmin vetäytyä syrjään keikkamuusikon elämästä ja hankki itselleen kylmäkoneasentajan pätevyyden.

Vielä 2000-luvulla Carre palasi viihdyttäjän rooliin, kun hän kierteli Lahden ja Kouvolan seudun kapakoissa Carren Karaoke -nimellä.

Hän ei ikämiehenäkään hiljentänyt vauhtiaan. Hän kirjoitti tuhannet rivit rakkausrunoja ja pikkutarinoita, veti ahkiota pilkkijäällä parta huurussa, leipoi ruisleivät ja korvapuustit, hauskuutti lapsia ja aikuisia jutuillaan. Hän oli taloyhtiön kaikkien lasten yhteinen vaari.

Isäni Carre Pohjola on nyt poissa. Hän ei siis ollutkaan kuolematon, vaikka hänen suunnaton elinvoimansa saattoi joskus antaa sellaisen vaikutelman. Hänen vivahteikas elämänsä ja hurjat tarinansa eivät kuitenkaan katoa, sillä niiden pohjalta on tekeillä romaani työnimellä ”Hullun rumpalin seikkailut”.

Hänen tuhkansa haudataan Korian Napan hautausmaalle – samoille seudulle, jonne hän aina kaipasi ja jossa hän Napan tanssilavalla tapasi ensimmäisen vaimonsa Mairen, jo edesmenneen äitini.

Kirjoittaja on Carren vanhin poika

Sallitko sijaintitiedon käytön?

Mediatalo Keskisuomalainen voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua mainontaa. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin.