Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sana sunnuntaiksi | Valmiudessa (Luuk. 12:35–40)

Tämä vuosi on muistuttanut varautumisen tärkeydestä. Moni on haalinut kotivaraa: kuivaruokaa, vettä, pattereita ja radion. Kouluissa on mietitty kriisivalmiutta ja harjoiteltu, miten opiskellaan ilman sähköjä.

Tätä kirjoittaessa kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa vierailta kysyttiin, miten he ovat varautuneet mahdollisiin sähkökatkoihin. Yksi kertoi huomanneensa, että hissit eivät toimi sähkökatkona aikaan. Kuivamuonaa, vettä ja kynttilöitä tämä vieras oli varannut myös.

Toinen kertoi vahvistaneensa lähisuhteita ja solmineensa naapureihin sekä lähikauppaan ja kampaajaan luottamukselliset välit, jotta rahaliikenteen takkuillessa paperille kirjoitetut maksulupaukset riittäisivät.

Kolmas sanoi, ettei ole varautunut mitenkään. Pari tuntia selviäisi kyllä ilman sähköäkin, tämä ihminen totesi.

Voin varautua aineellisesti lähes mihin tahansa. Mutta onko sisimpäni, sieluni valmis kestämään valmiustilan pelot ja jännitykset?

Toinen adventtisunnuntai kehottaa odottamaan kärsivällisesti Isäntää (Kristusta) saapuvaksi, olemaan valmiina palvelemaan. Evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa.” Meitä muistutetaan jokaisen joulun alla hengellisestä valmiustilasta.

Tänä vuonna sanoma tulee erityisen lähelle: olkaa valmiina, varautukaa. Joulua odottava tuntee varmasti elävänsä jonkinlaista poikkeustilaa, jossa odottaminen ei aina ole kovin iloista. Sielun valtaa pyhä pelko: onko minulla kaikkea, mitähän anoppikin sanoo, onko lahjoja tarpeeksi?

Vapahtajan odottamiseen ei tarvitse liittyä pelkoa. Jos hänen kanssaan on solminut hyvät, luottamukselliset suhteet, kuten yksi radion vieraista lähipiiriinsä, voi olla rauhassa. Kun on valmiina ottamaan Jeesuksen vastaan omista rajallisista puitteista huolimatta, on jo varautunut oikealla tavalla. Silloin löytää odottamisen ilon, palvelemisen riemun ja saa kokea Vapahtajan palvelevan läsnäolon. To do- lista unohtuu ja luottoa löytyy!

Toivon, että joulu saisi olla enemmän kuin poikkeustila, josta pyritään selviytymään. Rukoilen, että joulun ydinsanoma ei jää vain juhlapyhiin, vaan kantaa vuoden jokaisena päivänä.

Mirva Lehtinen

Kuusakosken seurakunnan kappalainen