Naisten kriketti tavoittelee suurempaa suosiota kuin jalkapallo – muutaman tunnin kestävä T20-versio on tuonut stadioneille muun muassa cheerleaderit ja pop-musiikin

Anika Learoyd pelaa Australiassa muutama vuosi sitten käynnistetyssä naisten Big Bash -ammattilaisliigassa. /Nsw Criket Handout/Nsw Criket / LEHTIKUVA

Milja Rämö / STT

Kun Suomessa kuulee kriketistä, harvemmin mieleen tulee, että kyse on yhdestä maailman suosituimmista urheilulajeista. Miesten krikettiä seuraa arviolta 2,5 miljardia ihmistä eri puolilla maailmaa. Se on noin kolmasosa koko maapallon väestöstä.

Suomen krikettiliiton toiminnanjohtaja Maija Scamans sanoo, että viime vuosiin asti naisten krikettiä ei ole kansainvälisesti pidetty kovinkaan tärkeänä tai varteenotettavana. Scamansin mukaan kansainvälisen liiton tavoitteena on kuitenkin ollut, että kriketti voisi naisurheilussa olla maailmanlaajuisesti suositumpaa kuin jalkapallo.

– Fudis on hyvä vertailukohta. Eihän naisten fudista tai lätkää pitkään pidetty kauhean kummallisena, Scamans sanoo STT:lle videopuhelimitse.

– Jos (naisten) fudista ajatellaan maailmanlaajuisesti, se on kuitenkin lyönyt läpi vasta noin kymmenen vuoden sisään. Kriketti on tullut perässä, vaikka naisten krikettiä on ollut olemassa.

Scamans sanoo, että liiton tavoite nostaa naisten kriketti suosiossa naisten jalkapallon ohi on realismin rajoissa.

Kansainvälinen liitto kirjoittaa sivullaan , että sen pitkän aikavälin tavoite on kriketin läpilyöminen maailman suosituimpana lajina. Liiton toiveena on muun muassa, että yhä useampi pelaisi krikettiä ja että yhä useampi nainen olisi mukana lajissa. Ajatus on kunnianhimoinen, sillä jalkapallo on selkeästi maailman suosituin urheilulaji, kun tarkastellaan esimerkiksi sitä seuraavien määriä.

Nopeatempoinen ja viihteellinen

Lajia vähemmän tuntevalle kriketti saattaa vaikuttaa hidastempoiselta ja monimutkaiselta lajilta. Sen pitkäkestoisin versio kestää päiviä, mutta 2000-luvulla lajista on kehitetty nopeatempoinen, viihteellinen, muutaman tunnin kestävä T20-versio. Se on tuonut stadioneille muun muassa cheerleaderit ja pop-musiikin. Nyt T20:n merkittävimmässä liigassa eli Intian Valioliigassa pyörii suuret summat rahaa, ja pelaajat ympäri maailmaa havittelevat liigassa pelaamista.

Suomessa suosittuihin lajeihin verrattuna kriketti muistuttaa eniten pesäpalloa. Englannissa satoja vuosia sitten kehitetyssä pelissä lasketaan juoksuja, lyöjiä poltetaan, on ulko- ja sisäpelivuoroja.

Toisin kuin pesäpallossa, kriketissä palloa syötetään vaakasuorassa lyöntivuorossa olevaa kohti. Pesien sijaan kaksi sisävuorossa olevaa, syöttöalueen eri päädyissä olevaa pelaajaa juoksee noin 20 metriä pitkää syöttöaluetta päästä päätyyn eli hilalta toiselle saadakseen juoksuja. Lyöjän lyöntivuoro on yhdestä palosta poikki.

Suomessa oli tarkoitus järjestää tänä kesänä kriketin miesten MM-aluelohkokarsintoja. Suomen liitosta sanotaan, että karsintojen saamiseksi tarvitaan kaksi kansainväliset kriteerit täyttävää kenttää, joita Suomesta löytyy tasan kaksi, Uudenmaan Keravalta ja Vantaalta. Karsinnat jouduttiin perumaan koronatilanteen vuoksi.

T20-version maailmanmestaruudesta on määrä kisata ensi vuonna Australiassa.

Kriketti on erityisen suosittu laji useissa Kansainyhteisön maissa eli Britannian ja sen entisten alusmaiden ja -territorioiden yhteisöissä. Naisten ja miesten T20-kriketissä huippumaat ovat lähes samoja. Miesten viiden parhaimmistossa ovat Englanti, Intia, Uusi-Seelanti, Pakistan ja Australia, nai sten taas Australia, Englanti, Intia, Uusi-Seelanti ja Etelä-Afrikka.

"Ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että myös tytöt voivat pelata krikettiä"

Suomen krikettiliiton puheenjohtaja Andrew Armitage sanoo STT:lle, että kriketissä on kansainvälisesti pitkään vallinnut "äijämeininki".

– Kukaan ei olisi edes 10 vuotta sitten uskonut, että naisten krikettiin myytäisiin täysiä katsomoita, Armitage sanoo STT:lle.

– Naisten kriketissä vain taivas on rajana tästä eteenpäin.

Scamans kertoo havainneensa, että pohjoismaiset ajatukset tasa-arvosta eivät ole samalla tavalla näkyvissä englanninkielisissä maissa. Kun eri liitoille lähetetään esimerkiksi ohjeita, usein korostetaan, että junioriurheilussa kaikki sukupuolesta riippumatta tulee ottaa mukaan. Opettajataustainen Scamans näkee, että tämä ajatus on Suomessa usein jo valmiiksi mukana.

Australiassa muutama vuosi sitten käynnistetyssä naisten Big Bash -ammattilaisliigassa pelaava Anika Learoyd sanoo STT:lle videopuhelimitse Sydneyssä, että murros on käynnissä, ja vihdoin naispelaajien vuosikymmenien työn tulos alkaa näkyä.

– Aloittaessani laji oli erittäin poikavaltainen. Olin joukkueeni ainoa tyttö, Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa sijaitsevasta noin 75 000 asukkaan Coffs Harbourista kotoisin oleva 19-vuotias Learoyd sanoo STT:lle.

– Ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että myös tytöt voivat pelata krikettiä.

Learoyd toteaa, että murrosvaiheessa naisten tulee yhä ansaita oikeutensa lajin parissa ja näyttää, että myös naiskriketti on kiinnostavaa. Samalla epätasa-arvoisuus näkyy käytännössä kenttävuorojen jakamisessa, ja esimerkiksi junioriurheilussa suurin osa pelivaatteista on suunniteltu pojille, mikä on monella tapaa epäkäytännöllistä tytöille.

Jalkapalloa nuorena tyttöjoukkueessa pelannut Learoyd on innoissaan ajatuksesta, että kriketti olisi jalkapalloakin suositumpi naisten pelaama laji.

– Kriketin pelaajana voin kyllä sanoa, että meillä on paljon kiinniotettavaa. Nykyisin kriketissä on toki helpompaa liittyä tyttöjen joukkueeseen.

Learoyd vertaa kokemustaan jalkapallon harrastamiseen: tyttöjoukkueita löytyi helpommin.

"Kyse on ylpeydestä"

Samalla kun naisten näkyminen krikettikentillä on lajin tasa-arvon kannalta tärkeää, australialaiskriketin historiassa merkittäviä ovat olleet alkuperäiskansoihin kuuluvat pelaajat. Australian ensimmäisessä ulkomailla pelanneessa krikettimaajoukkueessa pelasi muun muassa yhdysvaltalaismedia CNN: n mukaan 12 aboriginaalipelaajaa.

Vuonna 1868 Englannissa pelannut joukkue painui Australiassa unohduksiin, ja pelaajat kohtasivat kolonialismin mukanaan tuomaa rakenteellista rasismia.

– He olivat erittäin menestyksekkäitä, mutta heistä tiedetään vain vähän, Gumbaynggir-kansaan kuuluva Learoyd sanoo.

Nykisin Australiassa eri osavaltioita edustavat alkuperäiskansoista koostuvat joukkueet kokoontuvat vuosittain NICC-turnaukseen, joka pelataan Pohjoisterritorion Alice Springsissä. Uuden Etelä-Walesin joukkueessa pelaava Learoyd sanoo, että kyse ei ole pelkästään kriketistä vaan myös kulttuurista.

Alkuperäiskansojen näkyminen kriketissä on Learoydista merkittävää. Hän itse sai tietää vasta jokin vuosi sitten olevansa aboriginaali.

– Kyse on ylpeydestä, näytämme, että pystymme olemaan yhtä hyviä kuin muutkin. Minulle on ylpeyden aihe edustaa kulttuuriani. Se tuo minut takaisin juurilleni.

Kysymykset alkuperäiskansojen kokemasta rasismista ja syrjinnästä ovat yhä olennaisia Australiassa.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka