Antti Ruuskasen ura päättyi juhlaseremoniaan Ratinan stadionilla, jopa Tero Pitkämäki herkistyi jäähyväisissä

Keihäänheiton Euroopan mestarin Antti Ruuskasen (kesk.) ura on ohi. Ruuskanen pääsi Toni Kuuselan (vas.) ja Lassi Etelätalon kultatuoliin Ratinan stadionilla Tampereella. Markku Ulander / LEHTIKUVA

Pekka Pernu, Pasi Rein / STT

Se oli pitkä, mutta hieno reissu.

Näillä sanoilla keihäänheittäjä Antti Ruuskanen, 37, päätti komean urheilu-uransa lauantaina Kalevan kisoissa Tampereella.

Hän oli ilmoittautunut mukaan keihäänheiton karsintakilpailuun, mutta keihäät vaihtuivat kukitukseen, kultatuoliin ja juhlavaan seremoniaan komean uran kunniaksi.

Vielä viikko sitten Ruuskanen tähtäsi tosissaan taisteluun SM-mitaleista. Viimeistelyharjoituksissa kipeytynyt hauisjänne pakotti kirjoittamaan suunnitelmat uusiksi.

– Ei saatu turvallista tunnetta, että olisin pystynyt täällä kilpailemaan. Ei pystynyt muuta tekemään kuin viheltämään pelin poikki ja päättämään, että ura loppuu tähän päivään, Ruuskanen kertasi laskeuduttuaan Toni Kuuselan ja Lassi Etelätalon kantamasta kultatuolista.

Pielaveden Sampoa ja Viipurin Urheilijoita urallaan edustanut Ruuskanen laskeskeli heittäneensä keihästä 30 vuotta. Lontoon olympiahopea vuodelta 2012, Zürichin EM-kulta 2014 ja Amsterdamin EM-pronssi 2016 nousivat päällimmäisiksi huippuhetkiksi.

– Paljon oli myös omia unelmia ja tavoitteita, joita en saavuttanut. Esimerkiksi 90-metrinen ja olympiakulta. Hopeaa sain, ja metrin ja kaksi senttiä jäin ysikymppistä, Ruuskanen totesi.

Vaikka lopetuspäätös ehti kypsyä viikon ajan ennen Kalevan kisoja, joutui Ruuskanen hakemaan tunteilleen sanoja.

– Vaikea sitä on äkkiseltään sanoa. Vähän olen häkellyksissäni. On vähän haikeutta, ja tietysti olen vähän pettynytkin. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, olisin yrittänyt pärjätä vielä olympialaisissa.

"Kaikki otettu irti tästä kehosta"

Ruuskasen viimeinen kausi ei tehnyt tuloksellisesti kunniaa menestyksekkäälle uralle. Saldoksi jäi kolme kilpailua ja kahdeksan mitattua heittoa, joista parhaalla keihäs lensi 77,89.

– Vielä enemmän olisi harmittanut, jos en olisi kokeillut tätä viimeistä valttikorttia tähän kauteen ja olisi jäänyt se jossittelu, Ruuskanen totesi.

– Nyt voin sanoa, että varmasti kaikki otettu irti tästä kehosta keihäänheiton osalta.

Suomen keihäänheiton tulevaisuudesta Ruuskanen ei sen sijaan ollut huolissaan.

– Varmaan minä olin vanhoista jermuista viimeinen mohikaani. Mutta eihän tulevaisuus voi tämän paremmalle näyttää. Nuorten kisoista tuli melkein joka ikäryhmästä mitaleita kotiin. Sitten tarvitaan vain malttia ja terveyttä, kun siirrytään aikuisten sarjoihin.

Tulevaisuuden suunnitelmiaan Ruuskanen ei vielä paljastanut, vaikka juhlaseremoniaan osallistunut vanha kilpakumppani Tero Pitkämäki arvelikin niiden olevan jo hyvin selvillä.

– Onko se sitten hyvinvointipuolelle, metsäpuolelle vai valmennuspuolelle? Savolaiselta kun lypsää, niin et saa selvää vastausta millään, Ruuskanen naurahti.

– Olen aina ollut huono sanomaan asioille ei.

Sen Ruuskanen kuitenkin sanoi, että syksyllä on tarkoitus viettää runsaasti aikaa kesäkuussa syntyneen esikoistyttären kanssa.

Ruuskasesta on tekeillä myös Leena Lehtolaisen kirjoittama ja ensi vuoden huhtikuussa ilmestyvä kirja.

Kannustava kilpailuasetelma

Juhlallisuudet Tampereen Ratinan stadionilla kävivät lauantaina myös pitkäaikaisen kilpakumppanin Tero Pitkämäen tunteisiin. Pitkämäki osallistui tilaisuuteen Kalevan kisojen heittäjien kanssa, ja paikalla olivat entisistä heittäjistä ainakin maailmanmestari Kimmo Kinnunen, moninkertainen arvokisakävijä Matti Närhi ja Pekingin 2008 kisojen olympianelonen Tero Järvenpää.

Ruuskanen kuului heittäjiin, jotka kiersivät Pitkämäen kanssa samoja kisoja ja harjoitusleirejä koko uran ajan.

– Vaikea hetki. Tuntui kuin oma ura päättyisi nyt toistamiseen, Pitkämäki tiivisti tunnelmat Ruuskaselle järjestettyjen juhlallisuuksien aikana.

– Ensimmäisenä Antin urasta tulee mieleen kokonaisuus. Hän on heittänyt samoissa kilpailuissa urani alusta alkaen, ja nyt heittämistä ei siitä porukasta jatka kuin Teemu (Wirkkala).

Ratinan stadionin videotaululla näytettiin leikkeitä Ruuskasen uralta. Mukana vilahti säännöllisesti myös Pitkämäki.

Ruuskasen menestys helpotti

Yhteisistä kilpailutilanteista Pitkämäen mieleen tulee ensimmäiseksi Porin Kalevan kisat 2015. Pitkämäki avasi kilpailun 87,82 metrin heitolla ja uskoi voittaneensa kilpailun. Ruuskanen vastasi viimeisellä kierroksella ja lähetti keihään ennätykseensä 88,98.

– Erehdyin olemaan liian tyytyväinen ja näyttämään sen. Antti otti sitten viimeisellään mestaruuden, Pitkämäki muisteli.

– Tappio harmitti joka kerta, mutta välit olivat aina kunnossa kilpailun jälkeen. Tappioon yritti vain vastata heti seuraavassa kilpailussa. Se oli pelkästään positiivinen kilpailuasetelma.

Pitkämäki huomasi jälkeenpäin, että Ruuskasen nousu arvokisojen mitalistiksi edisti myös hänen uraansa.

– En sitä silloin ajatellut, mutta jouduin kannattelemaan useamman vuoden toiveita suomalaismenestyksestä. Antin tulo mitaliurheilijaksi olikin minulle helpotus. Homma kävi rennommaksi.

Ysikympin ruuti jäi piippuun

Ruuskanen saavutti urallaan Euroopan mestaruuden, olympiahopean ja EM-pronssin. Ennätykseksi jäi Porin 88,98-metrinen, vaikka hänellä oli vuosien ajan ruutia 90 metrin ylitykseen.

– Odotin Antilta ysikymppistä monet kerrat ja vuosien ajan. Ensimmäisen sellaisen kilpailun muistan Göteborgin Ruotsi-ottelussa 2012. Olin aivan varma, että Antti heittää 90-metrisen, mutta hän ei saanut keihästä kertaakaan asentoon ja heitot tippuivat 85 metriin, Ruuskanen muisteli.

Ruuskasen ongelma uran fyysisesti parhaina vuosina oli heiton takapainoisuus, minkä seurauksena heitot jäivät mataliksi. Ongelma korjaantui kunnolla vasta Jyrki Blomin valmennuksessa, mutta uran viime vuosina Ruuskanen ei saanut enää parhaita tehoja heittoihinsa.

– Kävi vähän samalla tavalla kuin minulle oman urani viimeisinä vuosina, Pitkämäki totesi.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka