Uransa lopettanut Tim Sparv tähyilee Huuhkajista jalkapallovalmennuksen pariin

Maanantaina neljä minuuttia ennen Palloliiton tiedotustilaisuutta jalkapalloväen suosiman helsinkiläishotellin aulassa kaikuvat ehdat kasarisävelet. Bruce "Pomo" Springsteenin Dancing In The Dark -kappale sopii Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen pitkäaikaisen kapteenin Tim Sparvin peliuran päättäjäisinfon taustamusiikiksi paremmin kuin hyvin.

Johtajuus. Noihin yhdeksään kirjaimeen kiteytyy ainoana jalkapalloilijana Suomessa kaikissa ikäsarjoissa maajoukkuekapteenina toimineen 34-vuotiaan Sparvin merkitys pelikentällä – ja sen ulkopuolella.

– Hän on hieno esikuva nuorille ei vain urheilijana, vaan myös kentän ulkopuolella, Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen päävalmentaja Markku Kanerva kehuu.

Viimeksi HJK:ssa päättyneellä liigakaudella pelannut Sparv kompensoi taidollisia puutteitaan tinkimättömällä asenteella.

– En ollut koskaan lahjakkain pelaaja, mutta pääsin pitkälle pitkäaikaisen työn avulla. Olen ottanut kropastani niin paljon irti kuin voin, muun muassa polvivammoista viime aikoina kärsinyt Sparv sanoo.

Äänessä myös kentän ulkopuolella

Sparv palkittiin joulukuun alussa Palloliiton arvostetulla Captain's Ball -palkinnolla. Se oli meriitti myös elämäntyöstä.

Ruotsinkieliseltä seudulta Pohjanmaan Oravaisista lähtöisin oleva Sparv on käyttänyt ääntä jalkapallokentän ulkopuolellakin. Hän on noussut esiin pelaamisen lisäksi ihmisoikeuksien puolustajana ja tasa-arvon ajajana.

Sparv sai marraskuussa kansainvälisen ammattilaispelaajien kattojärjestön Fifpron Pelaajan ääni -palkinnon. Fifpro kertoi perusteluissaan, että hän on käyttänyt vaikutusvaltaansa muun muassa Suomen naisten jalkapallomaajoukkueen tukemiseen ja tuodakseen esiin siirtotyöläisten sorron Qatarissa.

Sparvin priimaluokkaa olevan imagon luulisi houkuttelevan puoluepolitiikan pelikentille äänimagneetiksi.

– Politiikan kentiltä on tullut soittoja, mutta yhteiskunnallisesti voi vaikuttaa monella tavalla, Sparv muotoilee.

Kipparikvartetti hajoaa

Suomen miesten maajoukkueessa, tuttavallisemmin Huuhkajissa, on menossa eittämätön sukupolvenvaihdos. Joukkueen kapteeneista pelikentät jättävät keskikenttäpelaaja Sparvin ohella puolustuksen tukipilarit Paulus Arajuuri ja Joona Toivio.

Kipparikvartetista ainoana jatkaa viime tammikuussa Vuoden urheilijaksi valittu Saksan Bundesliigan Leverkusenin maalivahti Lukas Hradecky.

– Meillä on ollut hieno kapteenisto. Ollaan erilaisia ihmisiä, on ollut motiivia sparrata heidän kanssaan, Sparv kehuu Arajuurta, Hradeckya ja Toiviota.

Sparvin peliuran huipennus koitti viime kesänä EM-lopputurnauksessa. Suomalaisten jalkapallojännärien ikiaikainen haave arvokisoista ei ollut hänelle oman loukkaantumiskierteen takia itsestäänselvyys.

– Teimme historiaa, josta voimme olla ylpeitä. Olen saanut maajoukkueesta kodin, jossa on turvallinen ympäristö. Ympärillä on ollut huumorintajuisia, mutta kunnianhimoisia ihmisiä.

Tanskan-vuodet hienoa aikaa

Sparvin yhteinen taival Huuhkaja-luotsi Kanervan kanssa alkoi nuorisomaajoukkueessa 2006. Työteliään keskikenttäpelaajan peliura sai uutta nostetta vuosina 2014–20, jolloin hän voitti jyllantilaisessa Midtjyllandissa kolme Tanskan mestaruutta.

– Sain varmasti eniten irti itsestäni Midtjyllandissa. Se oli hienoa aikaa. Seura ei ollut voittanut aiemmin yhtään mitään.

Suomen maajoukkueessa 84 ottelua pelannutta Sparvia odottanee nousujohteinen tulevaisuus valmentajapolulla.

– Kesään asti hengitän ja mietin tulevaisuutta. Valmentaminen kiinnostaa, hän kuvailee.

-----

Juttua on korjattu klo 12.29: Korjattu maaottelumääräksi 84, aiemmin jutussa luki 83.

Mainos: Kouvolan Sanomat

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut

Ruokapaikka