Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sport – Tuhon arkkitehti

Pelaajamateriaali

KooKoon yltäessä viime kaudella pronssiotteluun ja Jukureiden menestyessä runkosarjassa, on Sport jäänyt Liigan ruman ankanpoikasen asemaan. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ei tämän kauden joukkueessakaan ole hurraa-huudoille aihetta. Asetelmat tässä vaiheessa ovat sellaiset, että olisi yllätys mikäli Sport olisi tällä kaudella pudotuspelijoukkue.

Seuraan palaava Janne Keränen on ollut urallaan hyvä – välillä erinomainenkin – liigapelaaja vuosia, mutta hänelläkin alkaa pelaajana olla jo viimeinen väri parrassa. Kärkipelaajaksi toivotaan uusia ruotsalaishyökkääjiä Simon Hjalmarssonia ja Jens Löökeä, jotka molemmat olivat harjoitusotteluissa todella tehokkaita. Myös jatkavat ruotsalaiset Henrik Eriksson ja kapteeniksi yllättäen nostettu Sebastian Stålberg kuulunevat niihin, joilta tehoja odotetaan.

Maalivahtiosastolla Sport tulee tarvitsemaan voittavaa maalivahtipeliä. Mutta saako se sitä Rasmus Reijolalta ja Niko Hoviselta? Olisi pakko saada, jotta päävalmentaja Risto Dufvan matematiikka vähämaalisten pelien voittamisesta voisi toteutua.

Samuel Savolainen

Valmennus ja pelitapa

Risto Dufvasta on tullut pitkän linjan merkkivalmentaja Suomessa sillä tavalla, että hän on yksi niitä tosi harvoja valmentajia, joka kykeni tekemään loikan edellisestä vallitsevasta paradigmasta nykyiseen valtaa pitävään paradigmaan eli: puolusta ja vastahyökkää -lätkästä siirtyminen Meidän peliin.

Noista ensin mainitulla pelikirjallaan, jossa toki oli jo pieniä aihioita myös rytmittävästä hyökkäämisestä, Dufva dominoi Mestistä Jukureillaan ja voitti mestaruuden JYPin kanssa keväällä 2009. Jälkimmäisellä pelikirjallaan, joka on eräänlainen kultivoimaton versio Meidän pelistä, Dufva on pysynyt kiinni valmentajan töissä peräti SM-liigatasolla, tosin vain niukin naukin.

Dufvan Sport pelaa juurikin tuota mitenkään ei erityisemmin kultivoitua eikä juurikaan edistettyä versiota Meidän pelistä. Muotoilen niin, että Dufva osaa päävalmentajana jotenkuten Meidän pelin periaatteet, mutta hän tarvitsisi rinnalleen apuvalmentajia luokkaa kuten Toni Sihvonen tai Marko Ojanen. Dufva voisi keskittyä siihen missä hän on edelleen kohtuullisen hyvä, johtamiseen.

Petteri Sihvonen

Seurajohto

Heikki Hiltusen kaksoisrooli niin Liigan kuin Sportinkin puheenjohtajana kummastuttaa vuodesta toiseen. Hiltunen on tullut Liigan puheenjohtajana tunnetuksi miehenä, jolta lipsahtaa turhan usein suusta sammakoita, joita muut ovat saaneet sitten selitellä.

Tuorein mielenkiintoinen episodi oli, kun Hiltunen kertoi Liigan avaustilaisuudessa eurooppalaisen ammattilaisliigan olevan asia, jota Liigan kannattaisi lähteä ajamaan. Se oli vähintäänkin merkillinen avaus, sillä äänessä oli todellakin Liigan puheenjohtaja Liiga-kauden avaustilaisuudessa. Olisi vaikeaa kuvitella esimerkiksi Valioliigan johtohahmoa puhumassa, miten Superliiga on huomista päivää Valioliigan avaustilaisuudessa. Ennen kuin Hiltunen maalailee tällaisia haavekuvia, olisi hyvä muistaa, että tekemistä on myös siinä sarjassa, jonka puheenjohtaja hän on. Hiltunen esiintyi aikoinaan – tullessaan valituksi puheenjohtajaksi ainoana vaihtoehtona – kovin pontevasti karsintojen kannattajana, mutta pestiin päästessään asia on jotenkin päässyt Hiltuselta unohtumaan. Ei vaikuta siltä, että Hiltunen olisi laittanut asian edistämiseksi tikkuakaan ristiin.

Liigan tulevaisuuden kannalta olisi parempi, jos puheenjohtaja ei voisi olla saman sarjan seuran puheenjohtaja. Ja tiettyjä esiintymisiä seuratessa tuntuu, että edistysaskel voisi olla jo se, että tuo puheenjohtaja ei olisi ylipäätään Hiltunen.

Samuel Savolainen

Iso Kuva

Olen jo vuosikausia kritisoinut Sportin urheilujohtaja Markus Jämsää. Viime sesongin alussa jouduin tai oikeammin haksahdin kääntämään hetkeksi kurssiani Jämsän suhteen, kun Risto Dufva valmensi vimmaisen hyvin saadakseen jatkosopimuksen. Sportin peli kulki, ja näytti, että taika-avain Sportin uuteen tulemiseen olisi Jämsän ja Dufvan ideassa hankkia kokeneita pelaajia Vaasaan. No, se oli vain hetken hurma se. Dufvalle tehtiin jatkosopimus ja köntysmäiset pelaajat paljastuivat hiljalleen köntysmäisiksi pelaajiksi. Sport ja Jämsä olivat taas lähtöruudussaan, kuten aina ennenkin.

Hyvin harvoin perustan ja otan tukea muusta kuin näkemistäni pelaajista ja peleistä. Vaan nyt on perusteet kasassa tehdä poikkeus. Kas tässä: Muuan viime kaudella Sportissa pelanneista kaiken nähneistä pelaajista vahvisti käsitykseni Jämsästä heikkona urheilujohtajana; tai oikeammin, tämä nimeltä mainitsematon ex-pelaaja löi vieläpä tuplasti nokkiin aiemmat arvioni.

Ei ole kuulemma olemassa mitään perusteita sille, että Jämsä saa toimia Sportin urheilujohtajana. Niin se on. Itse asiasta kuultuna – ynnä pelien ja kausien todistamana.

Petteri Sihvonen

Sallitko sijaintitiedon käytön?

Mediatalo Keskisuomalainen voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua mainontaa. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin.