Julia Kykkänen kuuluu Slovenian Planicassa järjestettävissä pohjoismaisten hiihtolajien MM-kilpailuissa erittäin harvalukuiseen joukkoon.
Hän ja Japanin Yuki Ito ovat ainoat mäkihyppääjät, jotka ovat olleet mukana kaikissa arvokilpailuissa, joiden ohjelmassa on ollut naisten mäkihyppykilpailu.
– Kyllä se taitaa pitää paikkansa, Kykkänen mietiskeli suurmäen karsinnan jälkeen.
Naisten mäkihyppykilpailu lisättiin MM-ohjelmaan vuonna 2009 ja olympialaisiin vuonna 2014. Kykkäselle, Itolle ja Norjan Maren Lundbylle MM-kilpailut ovat jo kahdeksannet, mutta Lundbyllä on takanaan vain kahdet olympialaiset.
– Häneltä jäi viime talven olympialaiset väliin, Iton kanssa kolmissa olympialaisissa hypännyt Kykkänen tuumi.
Kun kolmikko debytoi MM-kilpailuissa 14 vuotta sitten, osallistujia oli 36.
– Olin 14-vuotias. Ikää on karttunut ja ryppyjäkin alkaa pikku hiljaa tulemaan, mutta pitkän matkan olen tullut, Kykkänen ruoti.
Planicassa suurmäen ja normaalimäen loppukilpailuihin pääsi kuhunkin 40 kilpailijaa, joten ainakin huipputasolla kilpailijoita on aiempaa enemmän.
– Naismäkihyppy on kehittynyt paljon.
Palo lajia kohtaan ei sammu
Liberecissä Kykkänen, Ito ja Lundby hyppäsivät peruskouluikäisinä, mutta nyt he kuuluvat mäkisirkuksen konkareihin. Huomioivatko nuoremmat kilpailijat tämän?
– Vaikea sanoa, katsotaanko meitä ylöspäin, mutta kyllä itsekin seurailin nuorena, mitä muut tekevät. Kokeneempien peesissä olen kasvanut.
Kykkänen täyttää huhtikuussa 29 vuotta ja väläytti arvokilpailuvirettään sunnuntaina sekajoukkuekilpailussa, jossa Suomi oli kuudes.
Uraan on mahtunut vaikeitakin aikoja, joten mikä saa kiipeämään vielä torniin?
– Palo lajia kohtaan ja tavoitteet, jotka haluaa saavuttaa. Mäkihyppy on kivaa ja siitä nauttii. Niin kauan kun mäkihyppy on hauskaa, sitä tekee.
Monipuolinen liikuntatausta auttaa
Kansainvälisen hiihto- ja lumilautailuliiton verkkosivuilla Kykkäsen ammatiksi mainitaan komeasti office manager.
– Meillä on perheyritys, jossa teemme elementtisaumauksia. Olen nimennyt itseni toimistopäälliköksi, Kykkänen naurahti.
Hän edustaa nykyisin Helsingin Mäkihyppääjiä, mutta kaupunkiin ei ole sen kummempia siteitä.
– Olen ihan puhdasjalkainen lahtelainen. Siitä ei pääse mihinkään. Töitä olen käynyt tekemässä välillä Helsingissä.
Monipuolinen liikuntatausta on antanut eväitä pitkään urheilu-uraan mäkihypyn kaltaisessa rajussa lajissa.
– Jalkapalloa pelasin aikoinaan ja pelaan kortteliliigaa kesäisin edelleen. Kerran viikossa on pelit. Ei sitä varsinaisesti treenata vaan pidetään hauskaa kaverien kanssa.
– Välillä laskettelen. Mitä monipuolisemmin pelaa eri mailalajeja ja pallopelejä niin sen parempi.