Kuinka paljon puhdas matematiikka saa ohjata päätöksiä koronaepidemian hoidossa?
Epidemia nostaa esiin vakavia kysymyksiä pelastetuista ihmishengistä ja yhteiskunnan rajoittamisen hinnasta, vaikka siitä ei ääneen puhutakaan. Systeemianalyysin professori Ahti Salo Aalto-yliopistosta kannustaa rakentamaan kokonaiskuvaa – ja puhumaan rohkeammin myös rahasta, kun koronaepidemian vaikutuksia arvioidaan.
Raha ei saa hänen mukaansa olla ainoa päätöksenteon mittari, mutta laskelmia ei kannata myöskään pelätä. Niitä tehdään terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa normaalistikin.
– Koronaepidemian vaikutuksia pitää arvioida mahdollisimman laajasti eikä keskittyä pelkästään suoriin vaikutuksiin. Mukaan pitää ottaa myös riskienhallinnan seuraukset, sekä myönteiset että kielteiset, Salo sanoo.
Salo katsoo kokonaisuutta riskianalyysin ja poikkeusolojen johtamisen näkökulmasta. Aalto-yliopistossa hän on tehnyt niin ydinvoimaloiden riskianalyysejä kuin laskenut sepelvaltimotaudin hoitotapojen kustannushyötyjä. Juuri nyt hän on jäsen tiedepaneelissa, joka tuottaa tietoa exit-strategiaa pohtivalle Martti Hetemäen ryhmälle. Tässä jutussa hän arvioi tilannetta omissa nimissään.
Taaksepäin ei kannata liikaa tuijottaa
Kuinka paljon maksaa yksi säästyvä elämä koronaepidemiassa?
Salo ei ole nähnyt, että tällaisia laskelmia olisi tehty. Nyt tietoa on kuitenkin kertynyt hänen mielestään jo niin paljon, että niitä voitaisiin tehdä ja käyttää soveltuvin osin arvioinnin tukena.
Taaksepäin ei Salon mielestä kannata liikaa tuijottaa. Kukaan ei varmuudella tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos kovia rajoitustoimia ei olisi otettu käyttöön.
– Riskien arvioinnissa puhutaan varovaisuusperiaatteesta. Jos uhkista ei paljon tiedetä, on parempi arvioida riskit aluksi mieluummin yläkanttiin ja toimia erittäin määrätietoisesti, kunnes saadaan parempi käsitys siitä, mistä on kysymys.
Terveystaloustieteessä puhutaan yleisesti laatupainotteisesta elinvuodesta, mikä tarkoittaa käytännössä pohdintaa siitä, minkälainen terveydenhoito on perusteltua ja mikä on terveen elinvuoden hinta.
Suomessa ei ole määritelty kattohintaa sille, kuinka paljon yksi laadukas lisävuosi saa maksaa. Laskelmia on kyllä tehty.
– Yhteiskunta on ollut valmis panostamaan yhdestä hyvälaatuisesta elinvuodesta suuruusluokkaa 50 000 euroa, Salo kertoo.
Samoissa summissa arvio on liikkunut myös esimerkiksi Britanniassa. Rahassa laskettu kustannus ei saa hänen mielestään missään nimessä olla ainoa päätöksenteon mittari, mutta se on yksi tapa suhteuttaa.
Esimerkiksi lonkkaleikkauksen tuottama terve elinvuosi maksoi yli 50 000 euroa muutamien vuosien takaisen suomalaisarvion mukaan. Ohitusleikkauksen hinta oli vajaa 20 000 euroa ja kaihileikkauksen alle 10 000 euroa.
Riskiryhmään kuuluvia yli miljoona
Koronaepidemian riskiryhmään kuuluvia suomalaisia on lopulta paljon, muistuttaa zoonoosivirologian professori Olli Vapalahti. Suomessa on vähintään noin miljoona riskiryhmään kuuluvaa, eikä kaikkia erityisessä vaarassa olevia tiedetä, koska geneettisiä analyyseja ei ole ehditty tehdä.
– Toivon, että laumaimmuniteetti ei ole se, mihin pyritään, koska se on kovin kaukana niissäkin maissa, joissa epidemia on ollut aika paha. Suomessa varmaan alle prosentti on infektoitunut, ja siitä on pitkä matka laumaimmuniteettiin, Vapalahti sanoo.
Hallitus on torjunut, että laumasuoja olisi sen tavoitteena. Vapalahden mukaan on hyvä, että keskustelua käydään ja sitä käydään muuallakin kuin julkisuuden kautta.
Valittu linja yhteiskunnan varovaisesta avaamisesta on hänen mielestään järkevä.
– Samalla on järkevää pitää sairastuneiden määrä mahdollisimman pienenä. Rinnalla on mahdollisuus oppia. Kun tehdään jokin toimenpide, katsotaan mikä sen vaikutus on.
Salo toivoo, että ihmisille kerrottaisiin täsmällisemmin, minkälaisia vaihtoehtoja Suomella on edessään. Se olisi tärkeää, jotta suomalaiset ymmärtäisivät tehtyjä päätöksiä.
Julkisuuteen annetuissa asiantuntijapapereissa, joita hallitus on käyttänyt, on esitelty niukalti arvioita kuolleisuudesta. Maaliskuun puolivälissä, ennen rajoitustoimia, arvio kuolleiden määrästä liikkui 540–3 240:n välillä. Torstaihin mennessä heitä oli THL:n mukaan 255.
– On hyvä tiedostaa, että Suomessa kuolee vuosittain noin 55 000 ihmistä eli arviolta 150 joka päivä. Sanoisin, että koronavirus on hyvä suhteuttaa elämän valitettaviin realiteetteihin, Salo toteaa.
Data tarvittaisiin avoimeen käyttöön
Yliopistomaailmassa on törmätty siihen, että terveysdataa on ollut hankala saada. Salon mukaan häneltäkin on pyydetty erilaisia laskelmia, mutta niiden tekemiseksi pohjatietojen pitäisi olla helpommin saatavilla.
Tekoälyn ja analytiikan aikana Suomessa pitäisi hänen mielestään pystyä parempaan. Sen takia epidemiaa koskeva terveysdata ja muut tiedot pitäisi saada nykyistä paremmin tiedemaailman käyttöön.
– Käyty keskustelu on näyttänyt välillä irrallisten mielipiteiden heittelyltä. Tieteen puolella meillä on hyviä ja koeteltuja menetelmiä, joilla koota ja jalostaa asiantuntijanäkemyksiä. Ei kysytä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, vaan rakennetaan yhteistä tietopohjaa.
Lähiviikkoina osa tiukoista rajoituksista poistuu. Mutta minkälaisia aikoja suomalaisilla on edessään?
– Olisin varovaisen optimistinen, että parempaa kohti. Me olemme nyt paremmin varautuneita, ja tietopohja siitä, mistä on kysymys, on vahvempi. Tiedetään paremmin, mitä on tehtävissä, mikä meidän kapasiteettimme on ja miten sitä voidaan lisätä, Salo vastaa.
Hallitus on valinnut keskitien eikä yritä nujertaa virusta kokonaan, koska sitä pidetään käytännössä mahdottomana. Yhteiskuntaa avataan vähitellen ja samalla yritetään lisätä testausten määrää, jäljitystä ja karanteeneja.
Strategia on Salon mielestä nyt oikeansuuntainen.
– On kuitenkin tärkeää, ettei edetä yksistään epidemian ehdoilla, vaan suhteutetaan epidemia muuhun terveyteen ja hyvinvointiin sekä kaikkeen siihen, mitä yhteiskunnassa pidetään hyvänä elämänä.