Afganistanin armeijan pitäisi olla niskan päällä talebaneja vastaan, mutta surkea taistelumoraali syö joukkoja sisältäpäin

Videolta otetussa kuvassa Afganistanin erikoisjoukkoja partioimassa Heratin kaduilla 3. elokuuta. AFP / LEHTIKUVA

STT–AFP

Afganistanin asevoimilla ei mene tällä hetkellä hyvin. Taistelut Taleban-sissejä vastaan eivät suju häävisti, vaikka armeijalla on sekä kalusto- että miesylivoima.

– On teräskypärää, rintapanssaria, hanskoja, kaikenlaisia varusteita. Mutta kaikki tämä on onttoa. On kuin varusteet olisi tökätty keppiin, joka romahtaa ja kaatuu, kun sille antaa kunnon potkun, kiteytti yhdysvaltalaisen ajatushautomon Randin edustaja Brian Michael Jenkins.

Kaikki analyytikot eivät kuitenkaan ole yhtä negatiivisia kuin Jenkins. He muistuttavat, että vaikka Taleban onkin vallannut runsaasti maaseutualueita, se ei kerro koko totuutta, koska armeijalla ei tähänkään asti ole ollut maaseudulla kovin vankkaa jalansijaa.

Sotilasasioita tarkastelevan CNA-ajatushautomon Jonathan Schrodenin mukaan armeijalla on kaupunkien puolustamisessa taktinen etulyöntiasema.

– Koko sodan kuva voi muuttua, jos asevoimat kykenevät pitämään kaupungit hallussaan kesän ajan, Schroden uskoo.

Tässä tehtävässä yhdysvaltalaishävittäjien ilmatuki olisi erittäin haluttua. Kukaan vain ei tiedä, onko sitä juurikaan tulossa. Yhdysvallat on ilmoittanut olevansa valmis tarjoamaan apuaan myös vetäytymisensä jälkeen, jos se katsoo uhkien vaikuttavan omaan turvallisuuteensa. Suurvalta ei ole kuitenkaan yksilöinyt, millaista tuo apu olisi.

Perjantaina Taleban-sissien onnistui saada haltuunsa Zaranjin kaupunki, joka on Nimruzin maakunnan pääkaupunki Länsi-Afganistanissa Iranin rajan tuntumassa. Kyseessä on ensimmäinen Talebanin valtaama maakunnan pääkaupunki Afganistanissa sitten vuoden 2016.

Asevoimilla mies- ja kalustoylivoima

Afganistanin armeijalla on toki omatkin ilmavoimat, joihin kuuluu yhteensä 167 hävittäjää tai taisteluhelikopteria. Ongelmaksi saattaa kuitenkin lähikuukausina muodostua koneiden huolto, sillä sen ovat pääasiassa hoitaneet amerikkalaiset, jotka ovat lähtemässä maasta.

Yhdysvaltain sotilasjohto on väläytellyt ratkaisuksi sitä, että koneet huolletaan tulevaisuudessa jossain kolmannessa maassa, mistä ne lennetään takaisin Afganistaniin.

Asevoimilla pitäisi olla myös selkeä miesylivoima. Afganistanin kansallisten turvallisuusjoukkojen, joihin armeijan lisäksi lasketaan myös poliisi, vahvuus oli huhtikuussa pitkälti yli 300 000 miestä. CNA:n arvion mukaan taistelujoukkojen määrä oli runsaat puolet tästä, noin 180 000.

Taleban-sissien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta YK:n turvallisuusneuvoston tarkkailijat arvioivat viime vuonna, että taistelijoita olisi 55 000–85 000.

Kalustossakin Afganistanin asevoimilla on selkeä yliote. Yhdysvaltojen rahoilla on hankittu muun muassa moderneja rynnäkköaseita, pimeänäkölaitteita, panssariajoneuvoja, taistelulennokkeja ja tykistöä.

Sissien aseistus on tuttua jo vuosikymmeniä jatkuneista sodista. Taistelijoiden perusaseena on maailman tunnetuin rynnäkköase, venäläinen AK-47-rynnäkkökivääri. Lisäksi kuolemaa kylvetään konekivääreillä, singoilla ja vaihtelevalla määrällä panssari- ja ilmatorjunta-aseita. Myös jonkin verran tuoreempaa länsikalustoa on päätynyt sissien käsiin sotasaaliina.

Totutusti talebanit käyttävät paljon myös tienvarsipommeja ja itsemurhaiskuja.

Afganistanin asevoimien vuosibudjetti on 5–6 miljardia dollaria, josta valtaosa tulee Yhdysvalloilta. Talebaneilla taas on vuosittain käytettävissä aseisiin rahaa 300 miljoonasta dollarista 1,5 miljardiin dollariin. Rahat saadaan oopiumikaupasta, rikoksista ja suojelumaksuista niiltä alueilta, joita talebanit hallitsevat.

Sotilaiden taistelutahto heikoissa kantimissa

Jos Afganistanin asevoimilla onkin selkeä mies- ja kalustoylivoima, taistelutahdon suhteen tilanne on täysin päinvastainen. Asevoimia nakertavat korkeat tappioluvut, korruptio, karkaamiset sekä viimeisimpänä se, että ulkomaiset joukot jättävät maan.

– Eivät tavallisia sotilaita kiinnosta kansallinen etu tai strategiat. He pohtivat yksinkertaisesti sitä, mikä minun tulevaisuuteni on? Onko minun järkevää olla se viimeinen sotilas, joka on vielä puolustamassa Kabulin presidentinlinnaa talebaneilta, pohti Afghanistan Analysts Network -verkoston Kate Clark kirjoituksessaan viime kuussa.

Clarkin mukaan ulkomaisten joukkojen lähtö nakertaa pahasti sotilaiden taistelumoraalia, koska he kokevat tulevansa hylätyksi joka taholta.

Talebanien tilanne on toinen. Vuosia taistelleet sissit eivät edes tunne mitään muuta elämää kuin sodan. Uskonnollisen fanaattisuuden lisäksi taistelukentillä saavutetut voitot tuovat sisseille mukanaan lupauksen siitä, että kun kaupunkeja saadaan vallattua, luvassa on myös lisää maallista hyvää.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka