Afganistanista kotoisin oleva nainen: "Hengität, mutta sielusi tapetaan, toiveesi tapetaan"

Aziza Hossaini oli viimeksi tiistaiaamuna yhteydessä sukulaisiinsa Afganistanissa. Roni Rekomaa / LEHTIKUVA

Jessica Suni, Marja Juonala / STT

Maa, jossa puolella väestöstä ei ole mitään oikeuksia, jossa vähemmistöillä ei ole oikeuksia ja jossa on ainoastaan yksi oikea tapa elää. Näin lohduttomasti Suomessa asuva Aziza Hossaini kuvailee synnyinmaataan Afganistania Talebanin alaisuudessa.

Helsinkiläinen, oikeustulkkina toimiva Hossaini oli viimeksi tiistaiaamuna yhteydessä sukulaisiinsa Afganistanissa. Hänen mukaansa jotkut heistä yrittävät parhaillaan saada teinityttärensä Kabulista turvaan maaseudulle talebanien kanssa samasta heimosta olevan salakuljettajan avustuksella.

– Ihmiset pelkäävät, että milloin talebanit alkavat käydä kaikkia taloja läpi. Erityisesti he, joilla on nuoria tyttöjä, pelkäävät, että jos talebanit näkevät kauniin teini-ikäisen tytön, tyttö viedään saman tien, Hossaini sanoo STT:lle.

Paikallisille ihmisille Talebanin nopea valtaannousu tuli Hossainin mukaan yllätyksenä. Myös talebanit itse olivat yllättyneitä siitä, miten helposti maan valtaaminen kävi.

Järkytys tavallisen kansan keskuudessa on suurta. Erityisesti naiset ja tytöt ovat pettyneitä siitä, että heidät jätettiin yksin.

– He toivovat, että länsi ei lähtisi sieltä kokonaan pois. Heitä pelottaa tosi paljon, että talebanit yrittävät esittää ulkopuolisille muuttuneensa. Kukaan minun sukulaisistani ei usko heidän muuttuneen pätkääkään, Hossaini sanoo.

Talebanit eivät näytä muuttuneen ainakaan parempaan suuntaan

Aziza Hossaini tuli Suomeen 12-vuotiaana kiintiöpakolaisena 16 vuotta sitten. Hän ei näe muutosta talebaneissa ainakaan parempaan suuntaan. Hossainin mukaan äärijärjestön kannattajat pukeutuvat ja käyttäytyvät ihan samalla tavalla kuin aikaisemminkin.

– Nämä talebanit, mitä näen eri uutisissa ja videoissa, ne ovat ne samat talebanit, jotka Afganistanissa murhasivat minun vanhempani, ehkä vielä pahempia.

Dohan rauhanneuvotteluissa talebanit antoivat ymmärtää antavansa tyttöjen käydä koulua ja vähemmistöjen harjoittaa uskontoaan. Koulujen piti alkaa maanantaina, mutta Hossaini kertoo kuulleensa Heratin kaupungista, että tyttöjä ei ole päästetty kouluihin ja yliopistoihin. Aseistautuneet talebanit ovat käännyttäneet koulun porteille uskaltautuneita tyttöjä koteihinsa.

Hossainin sukulaispojat Kabulista ovat puolestaan kertoneet hänelle nähneensä kuinka vähemmistöuskontojen julisteita ja lippuja on käsketty poistamaan.

– Siellä huudettiin, että shiialaisten aikakausi on päättynyt, Hossaini sanoo ja lisää, että toivottomuus ja pimeys lepäävät afganistanilaisten yllä paksuna mustana pilvenä.

Erityisesti naisten ja tyttöjen tilanne Afganistanissa näyttäytyy kurjana.

– Hengität, mutta sielusi tapetaan, toiveesi tapetaan – etkä sinä tai sinun perheesi voi tehdä sille yhtään mitään, hän kuvailee.

"Naisten oikeuksista ei saa tinkiä"

Valtioneuvosto on päättänyt, että Suomi voidaan tuoda 170 ihmistä Afganistanista. Tämä ei Hossainista riitä. Lännen, Suomi mukaan lukien, pitäisi hänestä olla tiukka talebanien suhteen eikä suostua minkäänlaisiin myönnytyksiin naisten ja lasten kustannuksella.

– Talebanit tarvitsevat länsimaalaisia ja kansainvälisiä järjestöjä, sillä tällainen kaaos ei ole heidänkään etujensa mukaista. Mutta heille pitää olla tiukka: naisten oikeuksista ei saa tinkiä, hän sanoo.

Mahdolliselle kehitysavulle Hossaini toivoisi tiukkoja kriteerejä ja valvontaa niiden noudattamisesta, jotta rahat eivät päädy vääriin käsiin.

Afganistanin tulevaisuutta ajatellen Hossaini näkee avaimen piilevän siinä, että panostetaan naisten koulutusmahdollisuuksiin.

– Uskon, että jos naisten koulutuksesta ja työllisyydestä pidetään kiinni, muutos tapahtuu pikku hiljaa, hän sanoo.

Afganistanilaisperhe on linnoittautunut kotiinsa ja pelkää tytärten puolesta

Mohamad, hänen vaimonsa ja perheen lapset olivat maanantain vastaisena yönä valmiita jättämään Afganistanin. Perhe lähti kotoaan Kabulista lentokentälle pienen tavaramäärän kanssa. Mukana oli myös perheen aikuinen tytär oman perheensä kanssa. Lähtö ei onnistunut. He eivät päässeet millekään lennolla, vaikka jonottivat pitkään. Lentokentällä oli levotonta.

– Olimme valmiita lähtemään ihan minne tahansa, missä on rauhallista ja turvallista asua, Mohamad kertoo STT:lle puhelimitse Afganistanista.

Vielä viikko sitten Mohamad myi torilla vihanneksia ja hedelmiä. Viime päivinä hän ei ole uskaltanut enää lähteä kotoa. Hänellä on suuri huoli erityisesti nuorimmista tyttäristään, jotka ovat 15-, 16- ja 20-vuotiaita. Perheessä on myös 14-vuotias poika.

– Minulla on iso perhe. Nyt kun talebanit ovat tulleet, en uskalla mennä töihin. Pelkään, mitä perheelle voi tapahtua, jos lähtisin pois.

Julmuus tekee toivottomaksi

Mohamad on kuullut aiemmin vallatuilta alueilta, että talebanit ovat vaatineet perheitä ilmoittamaan heille kaikki tyttäret ja leskinaiset.

– Naitettaviksi itselleen.

Sellaisistakin tapauksista Mohamad kertoo kuulleensa, että Taleban on hakenut tyttöjä, huumannut heidät ja laittanut elävinä arkkuihin. Sen jälkeen tytöt on Mohamadin kuuleman mukaan kuljetettu Pakistaniin ja myyty eteenpäin.

– Talebanit ovat niin julmia, että en jaksa toivoa mitään, perheen äiti sanoo. Hän on peloissaan eikä halua esiintyä jutussa nimellään.

– Naisena ei minullakaan ole helppoa. Äitinä haluan, että lapsemme voisivat jatkaa normaalia elämää.

Vanhemmmat kertovat, että heidän lapsensa ovat surullisia myös siitä, etteivät pääse kouluun. Koulut on suljettu, ja Mohamadin mukaan ne ovat täynnä muualta maasta Kabuliin tulleita pakolaisia. Ruokakaupat ja muut liikkeet ovat kiinni. Talebanien autot ovat vallanneet kadut, Mohamad kertoo.

Perhe osasi varautua kriisiin ja osti ruokaa varastoon. He ovat myös saaneet raha-apua ulkomailla asuvilta sukulaisiltaan.

Nyt perhettä kannattelee haave siitä, että Suomi tai joku muu EU-maa voisi ottaa heidät vastaan ja lapset pääsisivät turvaan.

– Tänne ei voi jäädä, täällä olemme hengenvaarassa.

Razain isä tapettiin, kun Taleban viimeksi oli vallassa

Perheen sukulaisnainen, lähes 22 vuotta Suomessa asunut Zarmina Razai on hyvin pahoillaan ääri-islamistisen Talebanin uudesta valtaannoususta. Razai itse lähti Afganistanista 17-vuotiaana mukanaan 9-vuotias pikkuveli, kun talebanit olivat tappaneet heidän liikemiehenä toimineen isänsä. Razain perhe lähti maasta salakuljettajien avulla pienissä osissa Suomeen ja Ruotsiin.

– Olo on toivoton. Olen itse syntynyt ja kasvanut sodassa ja olen joutunut kuuntelemaan näitä samoja uutisia. Tämä on järkyttävää, hän sanoo.

Razai pelkää Afganistanissa elävien läheistensä ja kaikkien viattomien ihmisten puolesta. Häntä huolestuttaa, että naiset eivät saa käydä töissä ja tytöt kouluttautua.

– Olen huolissani miehistäkin. Ei heilläkään ole helppoa olla siellä.

Mitä Razai toivoo Afganistanissa olevalle sukulaisperheelleen?

– Toivon että Mohamadin perhe pääsisi Suomeen, kun täällä asuu myös heidän vanhin tyttärensä. Toivon myös rauhaa Afganistaniin.

------

Mohamad esiintyy jutussa turvallisuussyistä jutussa vain etunimellään. Zarmina Razai tulkkasi Mohamadin ja perheen äidin haastattelun.

Kommentoi

Palvelut

Ruokapaikka