Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Sotavankeudesta vapautunut Mariupolin puolustaja kertoo Ukrainan rajuimmista taisteluista: "Moraalimme kesti"

Juhlivat kesäiset väkijoukot ympäröivät ukrainalaisen miehen Kiovan keskustassa, mutta Vladyslav Zhaivoronokilla on synkkä tarina kerrottavanaan. Azovin rykmentissä taistellut sotilas kertoo Mariupolin puolustamisesta, vammoistaan ja viikoista vankeudessa.

29-vuotias Zhaivoronok nojaa kainalosauvoihin, sillä hän menetti vasemman jalkansa etulinjan räjähdyksessä. Hän puhuu uutistoimisto AFP:lle kaupungintalon seinustalla olevan suuren julisteen edessä. Siinä lukee teksti Vapaat Mariupolin puolustajat.

– Hyökkäys Mariupoliin paheni ja paheni yhä kovemmaksi. Pidimme yllä puolustusta niin kauan kuin pystyimme, hän kuvaa Azovstalin terästehtaalla käytyjä taisteluita, jotka ovat olleet Ukrainan tämän vuoden sodan rajuimmat.

Venäjän joukot hyökkäsivät Ukrainaan helmikuun 24. päivänä ja piirittivät muutamassa päivässä Mariupolin, strategisesti tärkeän teollisuussataman ja solmukohdan Asovanmeren rannalla.

Zhaivoronok sanoo, että hän ja hänen toverinsa asettuivat jättimäiseen terästehdas Azovstaliin maaliskuussa jatkaakseen taistelua.

Jatkuvan pommituksen alla hän kyhäsi oman tukikohtansa puoliksi tuhoutuneeseen bunkkeriin. Päiväsaikaan hän lähti ulos tehtäviinsä droneoperaattorina.

– Koko alue oli täynnä rakennusten sirpaleita ja vedestä, ruuasta sekä aseista oli epätoivoinen pula. Tilanne oli jatkuvasti huono kaikkialla.

Kun Zhaivoronok kertoo tarinaansa, ohikulkijat katsovat Kiovassa nuoreen mieheen, jolla on sotilastyyliset ruskeat shortsit ja tyhjä vasen housulahje.

Kuin hänelle omistettu Z-symboli

Huolimatta Azovstalin nopeasti vaikeutuneesta tilanteesta Ukrainan sotilaat onnistuivat Zhaivoronokin mukaan pitämään moraalinsa yllä.

– Viime päivinä siellä odotin eräänlaista lopullista taistelua. Odotimme sitä, ja olimme valmiita siihen.

Sitten, 15. toukokuuta, häneen osui panssarintorjuntaohjus.

Haavoittunut onnistui raahautumaan "lääkintäbunkkeriin" ja löysi itsensä improvisoidulta leikkauspöydältä, kuoleman partaalta.

Seuraavan päivän aamuna potilaan jalka amputoitiin. Myös hänen oikea silmänsä vaurioitui vakavasti räjähdyksessä.

Zhaivoronok palasi myöhemmin tajuihinsa vain muutamaksi sekunniksi ennen kuin hänet vietiin pois Azovstalista.

Hän muistaa nähneensä venäläisten sotilaiden laastareita, joissa oli hyökkääjien käyttämä Z-symboli.

Vakavan vammansa vuoksi Vladyslav välttyi tovereidensa kohtalolta: nuo vangit lähetettiin pahamaineiseen Olenivkan vankilaan miehitetylle Donetskin alueelle. Viime kuussa Olenivkassa tapahtuneen räjähdyksen kerrotaan tappaneen kymmeniä ukrainalaisia vankeja.

Viikot, jotka Zhaivoronok vietti vankeudessa yhdessä Donetskin sairaaloista, toivat hänelle paitsi fyysistä, myös henkistä kärsimystä.

– Ei ollut yhteyttä sukulaisiin, ei pääsyä puhelimeen.

Sairaanhoito oli hänen mukaansa erittäin heikkolaatuista ja lääkkeistä oli pulaa.

– Vakavan haavoittumisen jälkeen aloin saada antibiootteja vasta viidentenä päivänä.

Hänelle ja kolmelle muulle hänen osastonsa sotilaalle annettiin ruokaa juuri sen verran "että sydän ei pysähtynyt".

– Lisäksi meille kerrottiin joka päivä, että kukaan ei tarvinnut meitä, että he eivät vaihtaisi meitä keneenkään ja kaikki olivat hylänneet meidät.

Äkkilähtö vankien vaihtoon

Vladyslavin puolitoista kuukautta kestänyt vankeusaika päättyi äkisti, ilman ennakkotietoa. Hänet ja yli sata muuta haavoittunutta ukrainalaista noudettiin sairaalasta vankien vaihtoon.

– Meidät herätettiin aamuneljältä, vietiin ulos ja lastattiin busseihin. Sitten ajettiin iltaan asti. En tohtinut hengittää ulospäin ennen kuin olin Ukrainan alueella, (venäläisen) tykistön ulottumattomissa, Zhaivoronok muistelee.

Azovin rykmentin jäsen jopa yrittää keksiä vitsejä vakavista vammoistaan.

– Olen tuonut lääkäreillemme paljon työtä, hän virnistää.

Ammattisotilaana Vladyslav sanoi jatkavansa tiettyjen sotilasvelvoitteiden täyttämistä vammoistaan huolimatta.

Mariupolin veteraani puhuu hyvin rauhallisesti. Hänen äänensä murtuu hieman vain kerran – kun hän puhuu tuhansista ukrainalaisista sotilaista, jotka ovat jääneet Venäjän vankeuteen.

– Tuo ei anna lepoa, se painaa sisältäpäin. Kun kaverit ovat palanneet, pystyn hengittämään vapaammin.

Sallitko sijaintitiedon käytön?

Mediatalo Keskisuomalainen voi tarjota sijaintiisi perustuen kohdennettua mainontaa. Sijaintitiedot voidaan yhdistää palveluiden käytöstä kerättyihin tietoihin.