Sunnuntaisuomalainen 25 vuotta | Päiväkodeissa kuullaan rankkoja tarinoita: "Pienet lapset kokevat olevansa vain kylässä vanhempiensa kodeissa"
Sunnuntaisuomalainen julkaisee juhlavuotenaan uudelleen vanhoja juttujaan. 19.6.2011 julkaistussa jutussa selvitimme, miten kahdessa kodissa asuvien erolasten kokemukset näkyvät päiväkotien arjessa.
Aatu, 3, läpsii itseään. Poika paukuttaa pienillä nyrkeillä niin kauan, että naama on tulipunainen ja mahassa kohta mustelmia. Ilona, 4, ei halua syödä. Ilona tietää, että kun lopettaa syömisen, niin kuolee. Sitten voi kaivaa montun maahan ja mennä pois. Jimi, 3, itkee. Jimi haluaisi kuolla, koska kukaan ei tykkää.
Vanhempien ero on yhteistä Aatulle, Ilonalle ja Jimille. Lapset asuvat vuoroviikoin molempien vanhempiensa luona. Ilonan koti on joka toinen viikko Itä-Suomessa ja joka toinen viikko Helsingissä. Kotien välillä on matkaa 450 kilometriä.
Aatun ja Jimin vanhemmat asuvat lähempänä toisiaan, mutta hekin eri paikkakunnilla.
Kaikilla kolmella on kaksi eri kotia ja kaksi hoitopaikkaa. Heillä on kaksi kotipihaa ja sänkyä, uusia sisaruksia sekä äiti- ja isäpuolia.
Heillä on myös vaihtuvia hoitajia ja vielä enemmän vaihtuvia hoitokavereita. Kaikki lapset käyvät vanhempiensa vuorotyön takia vuoropäiväkodissa, jossa hoitoajat ja -päivät poikkeavat viikoittain.
Matkustaminen vie voimia. Toiseen kotiin ja hoitopaikkaan sopeutumiseen kuluu aina päivä, pari. Silloin lapset ovat itkuisempia, väsyneempiä ja aggressiivisempia kuin normaalisti. Loppuviikon he roikkuvat tiukasti hoitajien helmoissa.
– Saanko tulla teille? Edes synttäreille? Tuollaista he hokevat. Me edustamme lapsille pysyvyyttä ja turvallisuutta. Valitettavasti usein ainoina ihmisinä maailmassa, päiväkodin lastenhoitaja kuvailee.
Illalla lapset pelkäävät, että hoitaja vaihtuu unille mennessä. Kuka lukee sadun? Kuka nukuttaa? Ja kuka hakee huomenna? Äiti, äidin entinen vai uusi kumppani?
Eikä yöllä aina nukuta, kun mahdoton ihmis- ja paikkavyyhti pyörii päässä.
– Itkuisuus ja yökastelu ovat näillä lapsilla yleisiä.
Päiväkodissa kuunnellaan rankkoja tarinoita. Etenkin jos vanhemmat ryöpyttävät lapsille kaikki aikuisen ongelmansa.
Jotkut lapset purkavat suruaan nyrkit pystyssä, osa käpertyy hiljaa itseensä.
– Hyvin pienet lapset kantavat huolta vanhempiensa raha-asioista, selkäkivuista ja masennuksista. He myös ikävöivät vaihtuvien puolisoiden perään.
Kotia vaihtavan lapsen hoitoputki voi venyä pitkäksi. Lapsi saattaa olla vanhemman yövuorojen takia hoidossa kuusi vuorokautta peräkkäin. Iltapäivisin hän käy muutaman tunnin kotona, mutta muuten päivät ja yöt kuluvat hoitopaikassa. Kodin vaihtuessa yövuoro voi olla edessä myös toisella vanhemmalla.
Päiväkodinjohtajan mukaan lapsen vapaapäivistä aletaan kysellä, jos lapsi on ollut vaikkapa yhdeksän päivää peräkkäin hoidossa.
– Suurempi ongelma on tosin se, ettei kaikilla lapsilla ole edes kesälomaa, kun vanhemmat järjestelevät aina lomansa ”lapsettomille” viikoille.
Vuoroviikkoasuminen lisääntyy jatkuvasti. Se kertoo siitä, että molemmat vanhemmat haluavat säilyttää yhteyden lapseen eron jälkeen. Vuoroviikko voi olla myös vanhemman keino saada omaa aikaa, kun lapsi on joka toinen viikko pois jaloista.
– Alle 3-vuotiaiden vuoroviikkoratkaisuja tehdään yhä enemmän vanhempien itsekkäiden, jopa taloudellisten, tarpeiden takia. Usein näillä lapsilla on myös kaksi hoitopaikkaa, sanoo Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Piia Pelkola.
Lastenvalvojat eivät suosittele vuoroasumista, jos siihen päädytään vain vanhempien tarpeista.
– Lapsilla tulee säilyä sama päiväkoti, koulu ja ystäväpiiri. Vanhempien tulee asua lähekkäin ja päätyä vuoroasumiseen hyvässä yhteistyössä, kuvailee sosiaalityöntekijä-lastenvalvoja Marje Karttunen Jyväskylästä.
Murrosikäisille kahden kodin järjestely sopii pieniä paremmin. Vuoroviikkolapsista väitöstutkimuksen tehneen Hannariikka Linnavuoren mukaan muuttaminen stressaa isompiakin, mutta on miellyttävämpää kuin pelkät viikonlopputapaamiset.
Alle kouluikäisillä perheen käsitys saattaa jäädä hataraksi.
– Kun lapset piirtävät kodin, he piirtävät äidin ja isän kodin, mutta eivät itseään kumpaankaan. He kokevat olevansa vain kylässä vanhempiensa kodeissa, kertoo päiväkodin johtaja.
Päiväkodin henkilöstö penää lasten oikeuksia.
– Vanhemmat voisivat miettiä enemmän lapsen parasta ja odottaa vähän pitempään uuteen suhteeseen hyppäämistä, toivoo lastenhoitaja.
Joskus lapsen paras voi olla vain toisen vanhemman luona asuminen.
– Vanhemman tulisi rakastaa lastaan niin paljon, että voi jopa luopua yhteisestä ajasta.
Joustoissakin on rajansa. Kolmevuotias on saattanut vaihtaa kotia yli sata kertaa. Kuinka moni aikuinen suostuisi samaan?
– Meillä voi olla edessä surullisten ihmisten pommi, joka räjähtää käsiin.
Juttuun on haastateltu päivähoidon henkilöstöä.
Viikonvaihdetoimitus Sunnuntaisuomalainen täytti 25 vuotta tammikuussa 2023. Vuosipäivän kunniaksi julkaisemme kevään aikana uudelleen parhaita juttuja vuoden varrelta.
Lue aiemmin julkaistut juhlajutut:
Kilpailu aivoista kiihtyi: Väli-Suomen superyliopisto olisi jättänyt Helsinginkin häpeään
20 vuotta sitten Suomi pelkäsi hullua lehmää – Mika Aaltolaa tarvittiin apuun jo silloin
Kasteliero on aika mato rakastelemaan – "Kenties kenen tahansa kanssa ei paritella"
Lukuharrastuksen pelastus vai lasten houkuttelemista noituuteen? – Harry Potter jakoi mielipiteitä